Kimmo Rasila kirjoittaa blogissaan Hylätyksi tulemisen kokemuksesta hyväksymiseen ”Ihmiselle joka kasvaa kriittisimmät hetket lapsuudestaan ja nuoruudestaan kokien jatkuvasti toistuvia hylätyksi tulemisen kokemuksia, itsensä hylkääminen tulee kuin automaattisena jatkumona”.
Pyrkimus huolehtia , vaikuttaa, kontrolloida, pitää elämä kasassa, koko perheen elämä. Siinä haastetta kenelle tahansa, saatikka lapselle tai nuorelle, joka vasta on rakentamssa kuvaa itsestään ja koko maailmasta.
– Luottamus toiisiin – oikeus omaan elämään- kaiken kontrolloiminen – vaativuus – itseä koskeva negativismi – vastuun otaaminen kaikesta ja kaikista…. Esimerkkejä raskaista mekanismeista, jotka syövät itsetuntoa ja uuvuttavat ennen pitkää näännyksiin kenet tahansa.
Rasila jatkaa: ”Olen elänyt erinäisissä vankiloissa lähestulkoon koko elämäni. Suurin osa noista vankiloista on nyt miettien itse rakentamiani, mutta toisaalta kuten totesin, ymmärrän tänään tarvinneeni kaiken tuon, ollakseni tässä hetkessä juuri tässä, juuri tällaisenaan.”
Saman on sanonut osuvasti tyttöbändi Tiktak kappaleessaan Sankarita:
Hellitä hetkeksi, alkuun riittä vain hetkeksi, ihan vain kokeeksi.
Ja todellakin, tämä on sallittua myös sinulle, joka itse et usko oikeuteesi. Yhtä lailla sallitua sinulle, kuin meille kaikille. Hellittäminen ohjaa sinua kohti pelkojasi, niitä jotka ovat pitäneet sinut ikeessään ja ajaneeet masennukseen / paniikkihäiriöön / pakko-oireisiin / syömishäiriöön, jne.
Muista, että vaativa ihminen vaatii tässäkin itseltään liikaa. Ensin vain pikkuaskel ja sitten seuraava pikkuaskel.
