Liisa Keltikangas-Järvinen, Katri Räikkönen ja Sampsa Puttonen kirjoittavat Tieteessä tapahtuu lehdessä Temperamentista. ”Temperamentilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä käyttäytymis- tai reagoimistyyliä, joka erottaa hänet muista. Temperamentti kertoo, kuinka ihminen tekee sen, mitä hän tekee, ei sitä, mitä ihminen tekee, eikä sitä, miksi hän tekee. Temperamentti on pysyvä ominaisuus, mikä johtuu sen biologisesta pohjasta. Temperamentti on sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Koska temperamentilla on biologinen pohja, on se myös perinnöllinen, jopa 60 % joistakin temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi.” Lue lisää artikkelista Onko luonto oikeudenmukainen? Synnynnäinen temperamentti ja stressinsietokyky.
Onko ihminen sitten koko elämänsä tämän pysyvän, pereinnöllisesti määräytyneen ominaisuutensa armoilla? Tutkijat jatkavat artikkelissaan, että ”psykologia on kehittänyt käsitteen ”goodness of fit”, ympäristön vaatimusten ja temperamentin yhteensopivuus, kuvaamaan tätä prosessia. Yhteensopivuus tarkoittaa ennen kaikkea lapsen temperamentin ja kasvatuksen yhteensopivuutta, mutta myös aikuisiän työelämän haasteiden ja yksilöllisen temperamentin sopivuutta. ”Goodness of fit” korostaa yksilöllisyyden oikeaa huomioimista.”
Tästä päästäänkin asiaan. Ihminen voi voida hyvin, jos hänellä on mahdollisuus elää riittävän paljon itselleen luontaisella tavalla. Ympäristö ja olosuhteet vaikuttavat osaltaan siihen voiko vai ei, mutta ehkä kuitenkin suurin vastustus tulee ihmisestä itsestä. Yritänkö mahduttaa itseni johonkin tiettyyn muottiin vaikka en koe sitä alkuunkaan itselleni sopivaksi? Vai pyrinkö sovittamaan vuorovaikutuksen ja muun toimintani niin, että se myötäilee henkilökohtaisia ominaisuuksiani, temperamnttiani ? Käytetään tässä esimerkkinä vaikka vahemmuutta. Yle:n Inhimillisessä tekijässä olivat vieraina kirjailija Pauliina Vanhatalo, näyttelijä Martti Suosalo ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen, jotka haastoivat käsitykset hyvistä ja huonoista ihmisistä. Inhimillinen tekijä: Introvertin maailma Yle Areenassa 30.11.2017 saakka.
Pauliina Vanhatalo kertoo, että ”hän oli vuosikausia yrittänyt äitinä esittää jotain muuta ihmistä. Kun se ei onnistunut, olo oli syyllinen. Hän myös kärsi siitä, että joutui tukahduttamaan niin paljon omasta persoonastaan. Olin aina ollut tarkkailija ja tykännyt ulkopuolella olemisesta. Silti ajattelin, että äitinä minun pitää olla perheen keskipiste. Äitimyytin mukaan äiti on käytännöllinen, sosiaalinen ja koko ajan lapsistaan kiinnostunut.” Tätä Vanhatalo ei luontaiseti ollut ja hän sairastui keskivaikeaan masennukseen. Voit lukea lisää Vanhatalon tarinaa myös Hesarin artikkelista Kirjailija väsyi lastensa seuraan
INTROVERT PARENT eli introvertti vanhempi Googlaus avasi Vanhatalolle uuden maailman, maailman, jossa hänelläkin oli lupa olla omanlainen ilman jatkuvaa syyllisyyttä. Vanhatalon perheessä lasten hoito on jaettu sen mukaan, mikä sujuu vanhemmilta luontevimmin. Mies leikittää ja retkeilee, Vanhatalo kuuntelee ja juttelee. Yksinhuoltaja introvertin tai molempien introverttivanhempien perheissä joutuu liukumaan enemmän epämukavuusalueelle, mutta silti ei tarvitse korvata kahta aikuista tai muuttua ekstrovertiksi.