Sanoinko ääneen vai ajatelinko vain….onko tuttua? Joskus voi lipsastaa sana jos toinenkin ääneen yksin ollessa. Jos näin kävi, niin toivottavasti tuli kehuttua itseä. Sisäistä puhetta on negatiivista ja itseä tsemppaavaa positiivista. No, täytyy sanoa että tässä työssä tuo negatiivinen tulee varsin tutuksi ja keskeistä psykoterapiassa usein onkin negatiivisen sisäisenpuheen kääntäminen positiivisemmaksi.
Sisäinen puhe on ajatustemme jäsentämistä ja varmasti hyvinkin tavallista. Artikkelissa Sisäinen puhe säätelee käyttäytymistä todetaan, että valtaosa ihmisistä kuulee joskus äänettömän äänen puhuvan kehossaan, osoittavat tutkimukset. Sen tehtävä on auttaa ajattelemaan ja säätelemään käyttäytymistä. ”Kun puhut itsellesi, pääset hetkeksi itsesi ulkopuolelle ja saat perspektiiviä siihen, mitä olet tekemässä”, selittää ilmiötä psykologian professori Charles Fernyhough Durhamin yliopistosta. Tavoitteena on paitsi säätää toimintaa, kuten keskittymistä, myös motivoida.
Siis hiljaa hissukseen ja itsekseen teemme tätä varmaan kaikki joskus. Kaikki eivät ole tietoisia sisäisestä puheestaan eivätkä siis ajatustensa vaikutusvallasta. Ajatuksilla voimme ohjata itseämme suuntaan jos toiseen ja esimerkiksi urheilussa ollaan opittu hyödyntämään itsen psyykkaamista onnistumiseen. Jos sanot itsellesi, etten varmasit ylitä tuota korkeutta, niin on aika ihme, jos ylität.
Ellei tällaista positiivista sisäistäpuhetta ole opetellut niin aika tavallinen tarina on se, ettei etukäteen uskalla sanoa, että muka onnistuu. Jos ei onnistukaan, niin sitten tuntuu tosi pahalta, parempi olla varuilta pessimistinen. Mutta, jos kuitenkin kokeilisi itsenä kannustamista. Ei kaikki silloinkaan onnistu, mutta kokonaisuutena voisi mennä paremmin.
Tuossa aiemmin mainitussa artikkelissa sanotaan, että itsen puhuttelu minä-muodossa tai nimellä on vieläkin vaikuttavampaa, kuin yleisellä tasolla positiivinen puhe. Puhuttele siis itseäsi oikein kunnolla, mutta kannustavasti.
Negatiivista puhetta ei tarvitse opetella, se on liiankin verissä. Mikä valtava latistus ja ennalta epäonnistuminen onkaan mielessä totta ja ainut vaihtoehto, jos ei osaa muuta ajatella, kuin soimata itseään aiemmista epäonnistumisista. Tai ei voi uskoa itseensä minkään vertaa, ei sen vertaa, että päästäisi itsensä edes kokeilemaan.
Kun joskus pyydän, että asiakas sanoisi itsestään jotain positiivista, niin saattaa se kehu tulla hiljaisella äänellä, nopsasti ja ei silmiin katsoen. Ihan kuin vahingossa, vältellen….mutta hyvä että niinkin. Kyllä se vahvistuu, jos sitä harjoittelee. Se lisääntyy, mihin keskittyy!
Ja, ei se kamalaa ole jos ajattelee välillä ääneenkin. Voit sanoa, että itseäni tässä vähän muistuttelen. Ja kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse.
Miouw =)