Mokat ärsyttävät ja usein myös hävettävät. Luullaan että mokista minut muistetaan, mutta ei ne muut ihmiset muista ajatella muiden mokia, omiinsa hekin keskittyvät. Hesarin tiedeartikkelissa avataan kahta tutkimusta, joissa ilmenee ihmisen pyrkimys hyvään tulkintaan toinen toisistaan. Hyvä selitys ja ymmärrys on ikään kuin tarjolla ja se valitaan, heti kun mahdollista, ikävää selitystä pysyvämmin toista ihmistä kuvaavaksi ominaisuudeksi.
Muisteletko vanhoja mokiasi? Ei kannattaisi – kaksi uutta tutkimusta osoittaa, että ihmiset pitävät meistä enemmän kuin luulemme ja ovat valmiita antamaan anteeksi tylytkin teot
Tutkimus viittaa siihen, että ihmiset eivät yhden mokan tai tylyn käytöksen perusteella välttämättä muodosta lopullista kuvaa toisesta. Ihmiseämälle on edullista pystyä suhtautumaan joustavasti niin itseen kuin muihinkin. Kielteinen tulkinta toisesta voi olla täysin väärä, jolloin tarvitaan kykyä esimerkiksi tarkastella tilannetta eri perspektiiveistä. Tutkijat toteavat, että ”aivojen tapa muodostaa mielikuvia sosiaalisista tilanteista sallii myös anteeksiannon”. No, toinen ääripää tälläkin ulottuvuudella tuottaa ongelmia. Tulos voi myös selittää osaltaan sitä, miksi jotkut roikkuvat niin kauan väkivaltaisessa parisuhteessa.
Joka tapauksessa huomion arvoista on se, kuinka itse itseensä suhtautuu. Jos on erityisen herkkä ulkopuoliselle arvioinnille ja kokee herkästi häpeää, niin tutkimuksen tuoma tieto voi helpottaa. Mutta jos on kysen enemmän itseankaruudesta, niin edelleen on kovasti työsarkaa itsemyötätunnon kanssa.
Hyvä tieto on kutenkin tämä: Ihmiset aliarvioivat johdonmukaisesti muiden mielipiteitä heistä – toisin sanoen muut pitävät sinusta enemmän kuin ehkä luuletkaan. Tutkimuksessa oli erilaisia koeasetelmia, joiden kautta sekä henkilöt itse, että ulkopuoliset tarkkailijat arvioivat onnistumista sosiaalisissa tilanteissa. Käy ihmeessä lukemassa tarkemmin tuosta yllä olevasta linkistä….antaa ajattelemisen aihetta. Ihmiset tuntuvat aivan kuin kaiken varalta turvallisemmaksi aliarvioida itsensä heikommin suoriutuneeksi ja tämä korostuu luonnollisesti enemmän ujoilla kuin sosiaalisesti rohkeilla ihmisillä,(silti kaikilla).
TUTKIJAT kirjoittavat, että ihmisillä on käsitys ideaaliminästä, jonka tasolle oikea minä ei yllä. Siksi ihmiset kuvittelevat näyttävänsä sosiaalisesti kömpelömmiltä kuin he todellisuudessa ovatkaan. Kun kaikki tekijät huomioidaan, käy järkeen, että ihmisten käsitys itsestään on turhan negatiivinen ja että he aliarvioivat sitä, miten muut heidät näkevät.
Ei kuitenkaan kannattaisi.
”Muut ihmiset pitävät meistä enemmän kuin arvaammekaan”, tutkijat päättävät artikkelinsa.
