Tai miksi ylipäätään tällaisia kannaottoja tarvitaan?
Päivi Nurminen kirjoittaa Potilaan lääkärilehdessä julkaistussa artikkelissaan Toivottomasta tohtoriksi: ”Hoidon ja kuntoutuksen tulisi pyrkiä siihen, että ihmisellä on mahdollisuus elää elämäänsä sairauden ja oireiden kanssa tai ilman niitä, mutta elää hyvää, omannäköistä ja aktiivista elämää. Keskeistä tässä on yksilön kokemuksen kunnioittaminen, oikeus päättää omista asioistaan ja vaikuttaa elämäänsä sekä muuttaa asioita itse. Mitäpä muuta se voisikaan olla, tekisi mieli sanoa… mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin toteutuuko tämä tavoite meidän hoitamisen kulttuurissa?
Niin, kantaako ne siivet? Ei tiedä, ellei yritä. Jos väsähtää, se ei ole epäonistuminen. Tarvitaan vain uusia, parempia suunnitelmia. Aina voi tarvittaessa palata takaisin tukevampiin auttamisen rakenteisiin. Sinne vaan, seilaamaan kohti elämää!
