Painon hallintaa

Terveyskylä.fi on yhdessä potilaiden kanssa kehitetty erikoissairaanhoidon verkkopalvelu. Se tarjoaa tietoa ja tukea kansalaisille, hoitoa potilaille ja työkaluja ammattilaisille.

Terveyskylän yksi ”taloista” on Painonhallintatalo, joka on yhtä kuin HUS virtuaalisairaalan lihavuuden hoidon sähköiset palvelut.

Painonhallinnassa ei ole kyse vain energian saannin ja kulutuksen välisestä tasapainosta. Oleellista on myös oppia käsittelemään painonhallintaan ja laihduttamiseen liittyviä ajatuksia, tunteita ja uskomuksia. Painonhallintatalosta löytyy esimerkiksi Motivaatiovaaka, joka sisältää 13 harjoitusta teemoista:

  • arjen tutkiskelu
  • itsetuntemus
  • mielentaidot

Teemoja on kuusi, jokainen sisältää videon tai äänitteen, sekä harjoitteita. Alla nuo kuusi osiota lyhyesti. Käy yllä olevan Motivaatiovaaka-linkin kautta tutustumassa tarkemmin.

 

pic 1. Muutostuumailu​Kestäviä ja pitkäaikaisia hyvinvointitapoja jaksaa vaalia vain jos ne tuntuvat itselle tärkeiltä.
pic 2. ItsetuntemusMatka elämäntapojen muutokseen voi alkaa omien ajatusten tunnistamisesta ja itsearvostuksen pohdinnoista.​
pic 3. MotivaatioMikä kannustaa sinua eteenpäin silloinkin, kun kohtaat etenemisen haasteita?​
pic 4. Pieniä tekojaMitkä pienet teot auttavat sinua voimaan paremmin arjessa?​
pic 5. SuhteissaRuokailutottumukset ovat syntyneet elämän varrella vuorovaikutustilanteissa. Miten voi oppia nauttimaan uudelleen yhdessä syömisestä ja uusista mauista?
pic 6. MielentaidotElämäntapojen muutoksen onnistumiseksi on tärkeää tunnistaa omien ajatusten, tunteiden ja tekojen väliset yhteydet.

Ruokasuhde….ratkaisu moniin ongelmiin?

Yle:n Vaakakapina sivustolla on syömisen psykologiaan erikoistueen psykologin, psykoterapeutin Anna Riihimäen haastatteluun perustuva teksti Löydä mutkikkaan ruokasuhteen syyt – mistä solmu oikein alkaa aueta? Riihimäki tarkastelee häiriintyneen ruokasuhteen taustalla olevia ongelmia ja  syömiseen liitettyjä merkityksiä. Erittäin hyvä kirjoitus!

Riihimäki toteaa, samalla, että syömiseen liittyvän ongelman tilalla voi olla joku muu oire; työnarkomania, päihdeongelma, mikä tahansa addiktio, jne. Perusongelman ilmitulona ja samalla ikään kuin ratkaisemispyrkimyksenä voi olla mikä tahansa oire….mutta tässä siis Riihimäki keskittyy mutkistuneeseen syömissuhteeseen.

Kirjoittaja painottaa ulkoisen oireen hoitamisen lisäksi taustalla olevien merkitysten tutkimista ja pohjaongelmien ratkaisemista, jotta perusongelma ei nouse hetken kuluttua esiin muuttuneen oireiston muodossa.

Tätä näkee suhteellisen usein, mikäli on mahdollista työskennellä henkilön kanssa pidempään…ja siis kannattaa työskennellä pidempään.  Kun merkitykset ja arvotukset todella muuttuvat, vapautuu ihminen elämään hyvinvointia tukevaa elämää. Tästä mainio kirjoitus Eevi Minkkisen Rosoista ja pehmeää blogissa, jossa lteksti,  Lihominen pelottaa – mistä siinä on oikeastaan kyse?: ”Kun on vuosia tottunut hakemaan arvoa kehostaan, on sanomattakin selvää että yhdessä yössä ei tapahdu muutosta. Minulle on ollut usean vuoden matka alkaa näkemään itseäni ihmisenä, kehon sijaan.

Ihmisenä joka tuntee.

Ihmisenä joka kaipaa.

Ihmisenä joka tarvitsee.

Ihmisenä jolla on persoona. Joka miellyttää joitakin ja joitakin ei. Ihmisenä joka on erehtyväinen.

Ihmisenä jolla on sydän. 

Ihmisenä jolla on keho.

Minkkinen jatkaa: ”Vaikeina hetkinä minun on ollut hyvä muistuttaa itseäni siitä, mitä todellinen kauneus minulle on. Kauneutta on minulle nähdä välittämistä. Sitä, että joku kuuntelee. Sitä, että joku osaa lämmöllä nauraa itselleen. Sille, että uskaltaa olla erehtyväinen. Kauneutta on antaa elämän tuntua. Koska se tuntuu.”

On kieltämättä hienoa ja todella ilahduttavaa puhua ihmisen kanssa, joka on löytänyt itsensä ja arvonsa kokonaisuutena, sen sijaan että määrittäisi itsensä esimerkiksi painolukeman tai peilikuvan kautta. Niin uhkaavalta, kuin painon kontrollointiin perustuvasta turvallisuushakuisuudesta luopuminen onkaan aikoinaan tuntunut, on häkellyttävää huomata, kuinka suuren helpotuksen sitä kautta lopulta saa.  Ihminen on muuttuvainen, onneksi!

 

Riihimäki tiivistää lopuksi:

Yleisiä syömisen kautta ilmeneviä solmuja elämässä

  • Itsetunto-ongelmat. Syömisellä vaikutetaan kehoon, ja kehonmuokkauksella pyritään vahvistamaan itsetuntoa.
  • Tunne-elämän ongelmat. Ei tunnisteta tai siedetä tunteita kuten vihaa, häpeää ja surua; syödään ne tunteet piiloon. Liian vähän syömällä voidaan pyrkiä ottamaan etäisyyttä tunteisiin. Tunnistanko milloin olen väsynyt, milloin minulla on nälkä tai jano? Tunteilla on myös tuntuma kehossa ja se voidaan sotkea nälän ja kylläisyyden tuntemuksiin: tunteista voi seurata palan tunne kurkussa tai ontto olo, joka ei kuitenkaan ole ruoalla täytettävissä.
  • Ihmissuhdeongelmat. Liian kiltti ihminen ei uskalla sanoa ei tai ilmaista muutoin mielipiteitään, vaan purkaa tunteet syömiseen. Usein, jos ei ole läheistä ihmistä, jolle purkaisi tunteitaan, haetaan lohtua jälleen ruoasta.
  • Traumat. Esimerkiksi seksuaalisia traumoja voidaan käsitellä syömisen kautta: Lihomalla kerätään alitajuisesti suojaa oman itsen ympärille; nälkiinnyttämällä sammutetaan seksuaalisuutta, jotta ei tarvitsisi miettiä vaikeaa asiaa.
  • Ajan ostaminen itselleen. Laihduttamalla koetetaan ostaa itselle aikaa: kun olen laihtunut niin ja niin paljon vasta sitten teen tuon tai tämän asian.
  • Liian isot haasteet. Ahmitaan, jotta ei tarvitsisi kohdata isoja haasteita.
  • Vireystilan säätely. Esimerkiksi henkilön, jolla on adhd-oireita, voi olla vaikeuksia pitää oma tarkkaavaisuuttaan kasassa, ja siksi syömistä säätelemällä koetetaan säädellä vireystilaa.
  • Virheiden välttäminen. Syöminen ja ruoka nähdään nykyään usein mustavalkoisesti oikeana tai vääränä. Meillä on voimakas tarve välttää virheitä, mikä näkyy joustavuuden puutteena myös syömisessä: pyrimme syömään korostuneen oikein. Perinteisesti ravitsemussuositukset ovat korostaneet mitä ei pitäisi syödä – vasta uusimmissa suosituksissa esiin on alkanut nousta positiivinen ja joustavampi mitä kannattaa syödä -ajattelu.
  • Sosiaalisuuden puute sekä syömisessä että yhteiskunnassa.Monessa perheessä yhteiset ruokahetket ovat jääneet. Ruoasta voidaan hakea sitä mikä yhteisöllisyydestä jää puuttumaan. Jos kulttuuri on kovin yksilökeskeinen emmekä saa kontaktia ihmisiltä, haemme kontaktia luontaisesti muualta.
  • Ulkonäkökeskeisyys. Median vaikutus ja kulttuuriset perinteet; naisen arvon määrittyminen ulkonäön kautta.
  • Omat päänsisäiset uskomukset. Tiedostettu tai tiedostamaton ajatus joka ei ole totta. ”Olen ahne, itsekäs ja laiska. Olen syyllinen aina johonkin, olen huonompi kuin muut.” Ihminen piiskaa itseään uskomuksilla. “On vaarallista olla nälkäinen.” ”On vaarallista olla kylläinen.” Joskus ihminen voi pitää velvollisuutenaan miellyttää muita, pitää muut onnellisina.

 

Prosesseilla on tapana laajeta

image

Terapiassa tavoitellaan tietoisesti muutosta. Todennäköisesti muutosprosessi on jo alkanut siinä vaiheessa, kun terapiaan hakeudutaan. Ainakin toive muutoksesta tai tarve muutokselle on jo olemassa. Vaihtelee paljon, miten ja milloin ihmiset ovat valmiita muuttumaan konkreettisesti.  Mitä muuttuu? Ei voi muuttua liikaa, vai voiko? Ei tarvitse pelätä muuttuvansa liian erilaiseksi, vieraaksi, ikään kuin toiseksi ihmiseksi.

Psykoterapian myötä asiakas voi myös todeta, ettei tarvitsekaan tehdä jotakin tiettyä tekoa, jonka oli arvioinut olevan keskeistä ongelman ratkeamisen kannalta. Tai luopuu ajatuksesta, että joku läheinen voi vapauttaa hänet esim. syyllisyydestä tai  antaa hänelle luvan tehdä jotakin, mihin asiakas itse ei kokenut olevansa oikeutettu.

Yksilöpsykoterapia keskittyy yksilöön, mutta ei ole irrallaan terapia-asiakkaan verkostosta. Psykoterapiassa käsitellään paljon asiakkaan vuorovaikutukseen liittyviä ilmioitä: vuorovaikutustapoja,  herkkyyttä, tulkintoja, vastavuoroisuutta, vastakaikua, jne… . Terapeuttisessa muutoksessa asiakkaan kokemus itsestä selkiytyy ja vahvistuu.

Kuinka terapian aloittaneen läheinen tilanteen näkee? Asiakkaan muutos voi olla odotettu ja odotetunlainen. Läheinen saa takaisin sen  ihmisen, joka oli hautautunut uupumuksen ja surujen tai ahdingon alle pitkiksi ajoiksi, jopa vuosiksi. Kun ihminen voi hyvin, siitä seuraa hyvää myös ympärillä oleville.  Muutosprosessissa olevan läheisiltä kysyttäessä voi myös olla niin, että terapiassa oleva muuttuu ”liikaa”. Onko liika muutos sitä, että itsekin joutuu muuttumaan? Vai sitä, että menettää jotakin, jolla on voinut ajaa omaa etua tai tarpeita? Liika voi olla sitäkin, että uusi ja erilainen on vierasta ja pelottavaa. Riitänköhän enää kumppanilleni. Terapia-asiakkaan läheisen olisi hyvä olla tietoinen terapian tavoitteista ja esim. psykoterapiaan liittyvistä ”kotitehtävistä”. Yksilöterapiaan on hyvä liittää joitakin läheistapaamisia.