Kokeile harjoitusta: MITÄ MINULLE KUULUU?
- Istu jalat tukevasti lattialla ja sulje hetkeksi silmäsi. Kädet voivat levätä sylissä.
- Aloita kuuntelemalla tuntemuksia kasvoilla, hellitä lihasjännityksiä otsalta, silmien ympäriltä, poskilta ja leuoista.
- Jokaisella uloshengityksellä voit hellittää uudelleen. Jatka samaa hellittämistä rintakehän yläosan alueella ja anna vähitellen koko vartalon etupuolen rauhoittua. Ei tarvitse tehdä tai osata mitään, olla vain.
- Pane merkille erilaisia kehon aistimuksia ja tuntemuksia, ja anna niiden vain olla. Jos mieli alkaa hätääntyä jostain tuntemuksesta tai ajatuksesta, voit rauhoittaa itseäsi sanomalla mielessä ”ei ole mitään hätää”.
- Kuuntele hetki hengityksen rytmiä tai painon tunnetta jalkapohjien päällä. Pienen hetken jälkeen voi liikutella sormia ja varpaita, kiskotella ja haukotella.
- Näin voit vähitellen oppia kuulostelemaan omia olotiloja ja tuntemuksia: kuin pysähtyisit sen äärelle, mitä itselle oikeastaan kuuluu.
Tuntuuko kummalliselle? Turhalle? Liian yksinkertaiselle?
Mitä menetät, jos kokeilet?
Ihmisiä kuunnellessa on tullut käsitys, että pysähtyminen ja itsen kuunteleminen ei ole ollenkaan liian helppoa, päin vastoin, monille täysin vierasta. Em. kaltaisen harjoituksen toteuttaminen ilman pyrkimystä ratkaista ja saada jotakin merkittävää, konkreettista aikaan, on usein vaikeaa. On myös hankalaa vain olla, ilman, että tekee mitään ”oikeasti tärkeää” tai tuottavaa. On myös oma haaste saada kiinni omista kokemuksista, koska niitä ei olla totuttu kyselemään, saatikka kuuntelemaan.
Onneksi voi myös todeta, että nykyisin moni jo osaa pysähtyä ja näkee siinä arvon itsessään, sekä merkityksen itsetuntemuksen lisääjänä ja hyvinvoinnin tukijana. Nämä henkilöt ovat yleensä opetelleet pysähtymisen taidon psyykkisen muutosprosessinsa yhteydessä.
