Palaatko aina tarkistamaan?

IrkkuPuut

Pakko-oireista voi oppia pois, toteaa kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henrik Stenberg Kodin kuvalehden jutussa Palaatko aina tarkistamaan jäikö hana auki tai keitin päälle?  

Terpiatyön näkökulmasta tällainen vaiva on melko yleinen. Monessa paikassa, tuossa linkitetyssä jutussakin on omahoito-ohjeita, niitä kannattaa kokeilla. Useiden kohdalla omahoito tepsii, varsinkin jos pakkotoimintoihin lähdetään vaikuttamaan varhaisessa vaiheessa. Pitkään jatkuneisiin ja komplisoituihin pakko-oireisiin saattaa tarvita psykoterapiaa.

Vaikeaan pakko-oireistoon liittyy niin voimakasta ahdistusta, että se salpaa henkilön pysymään ritualisoinnissa. Rituaalin muuttaminen tai estäminen, tai ahdistavalle tekijälle altistuminen tuntuvat tällaisen henkilön mielestä mahdottomilta. Silti perusperiaatteet pakko-oireiston voittamiseen ovat samat kuin omahoito-ohjeissakin.

  • 1 Listaa oireesi. Havainnoi ja kirjoita paperille oireet ja rituaalit, joilla pyrit vähentämään ahdistusta.
  • 2 Käytä ajatuksen voimaa. Käy ahdistavaa ajatusta läpi, kunnes siitä tulee tavallinen. Ajatuksia tulee ja menee.
  • 3 Kohtaa pelkosi. Mene ahdistusta aiheuttaviin tilanteisiin mutta jätä niitä helpottavat rituaalit pois. Lopulta ne unohtuvat.
  • 4 Keskity muuhun. Ohjaa ajatukset muualle. Kun katsot elokuvaa tai luet kirjaa, pakko-oireet voivat unohtua.
  • 5 Vapaudu häpeästä. Ahdistus vähenee, kun hyväksyt oireesi. Häpeä lisää stressiä ja oireita.

”Ja jos tää ei viel ihan mee”… kuten ei menekään, jos on kyse vähänkään haitallisemmasta pakko-oireesta, niin oireiden poisoppimisen esteiden työstämiseen kannattaa käyttää aikaa huolella. Esimerkiksi miksi on niin turvaton olo? Miksi on vaikea luottaa juuri mihinkään? Pitääkö kaikkea pystyä kontrolloimaan….mitä tapahtuu, ellei näin toimisi? Miksi se on niin uhkaavaa? Mikä vei itsetunnon ja luoton ihmisiin? Kuinka rakentaa itsetuntoa?`Miten harjoitella luottamista? Kuinka sietää vaikeita tunteia ja tuulettaa niitä niin, että ne helpottuvat? Jne….

Ja sitten kohti pelkoa ja ahdistusta, ehkä ensin mielikuvissa ja sitten pienin, sopivin askelin ihan konkretiassa. Hyvää matkaa rennompaan elämään!