Monia keinoja

Monta tapaa elää oikein, monia keinoja selviytyä.

Mistä sitä tietää mikä on juuri minun oikea tapani? Kuka, tai mikä määrittää valintojasi? Miksi toimit niin kuin toimit, ajattelet niin kuin ajattelet?

Voiko tietää ellei pysähdy tietämättömyyden tilaan kuulostellakseen miltä tuntuu ja mitä saattaisin haluta? Voiko tällä tutkimusmatkallaan päästä eteen päin, ellei heittäydy kokeilemaan? Mielestäni ei voi.

Aika moni meistä ajattelee, että eihän tällaisia kokeilla, pitäisi tietää. Ei saa ajatella, ettei muka tietäisi. Eikä ainakaan saisi pysähtyä, pysähtyminen on tuho. Pitää mennä ja edetä, vaikka ei tuntuisi omalta. Onko ihme, että olo on levoton, ahdistus painaa rinnassa ja on epämääräisen eksynyt olo. Ei ole ihme.

Mutta hei, tuo levottomuus ja ahdistus eivät ole paha juttu, jos sen ottaa ikään kuin merkkinä siitä, että nyt on tarve höllätä tehdäkseen päivitystä omasta voinnista ja elämästä ylipäätään. Välillä elämä vie sellaista vauhtia, ettei voi ”pysähtyä”, niin se vain on, mutta aika ajoin stoppi tarvitaan…ja tavalla tai toisella se tulee eteen. Näitä hetkiä ei ole syytä tulkita epäonnistumisiksi, vaan mahdollisuudeksi tehdä sellainen päivitys, joka tukee parempaa jaksamista, selkeyttää arvoja ja niiden mukaisia valintoja.

Jos ja kun tuntuu siltä, ettei olemassa olevilla eväillä pysty jatkamaan tai halua jatkaa, niin on aika alkaa selvitellä ja selviytyä. Tässäkään ei ole yhtä oikeaa tai toistaan parempaa tapaa, vaan jokainen tyylillään.

Mielenterveysseuran sivuilla on psykoterapeutti Ofra Ayalonin listaus erilaisista selviytymistyypeistä. Ihmisellä on mahdollisuus käyttää useaa erilaista selviytymiskeinoa kerrallaan eli hän voi olla yhtä aikaa esimerkiksi tunteellisesti suuntautunut selviytyjä ja fysiologisesti suuntautunut selviytyjä. Mihin selviytymistyyppeihin sinä kuulut?

Älyl­li­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Älyllisesti suuntautunut selviytyjä keskittyy selviytymään tilanteesta pohdiskelemalla. Hän kerää tietoa tapahtuneesta, pohtii tapahtunutta ja ongelmaa monelta eri suunnalta ja yrittää löytää uusia näkökulmia siihen. Hän listaa asioita tärkeysjärjestykseen ja pohtii, mitä voisi seuraavaksi tehdä, mitä jättää tekemättä ja mikä on juuri nyt tärkeää.

Tun­teel­li­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Tunteellisesti suuntautunut selviytyjä ilmaisee tunteitaan esimerkiksi itkemällä ja nauramalla ja kertoo tunteistaan muille ihmisille. Hän näyttää tunteensa ja käyttää tunteiden ilmaisuun myös ei-kielellisiä keinoja, kuten piirtämistä, soittamista ja tanssimista.

So­si­aa­li­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Hakee tukea muilta ihmisiltä esimerkiksi osallistumalla ryhmään. Hän saattaa keskittyä organisoimaan asioita. Sosiaalisesti suuntautunut selviytyjä ottaa vastaan muiden tuen ja antaa myös itse muille tukea ja käsittelee vaikeuksia yhdessä toisten kanssa.

Luo­va sel­viy­ty­jä

Luova selviytyjä käyttää mielikuvitustaan joko tapahtumasta muistuttavien ajatusten välttelemiseen tai sitten löytääkseen ratkaisun ongelmiinsa.  Hän yrittää ajatella positiivisia asioita, tulkitsee uniaan, luottaa intuitioonsa ja luo selviytymistä tukevia mielikuvia.

Hen­ki­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Henkisesti suuntautuneelle selviytyjälle antaa tukea ja merkitystä elämään uskonto, sosiaalinen vastuunkanto, arvojärjestelmä tai ideologia.

Fy­sio­lo­gi­ses­ti suun­tau­tu­nut sel­viy­ty­jä

Fysiologisesti suuntautunut selviytyjä hakee tukea ja voimaa selviytymiseen fyysisestä toiminnasta, kuten liikunnasta, yrittää rentoutua, syö ja nukkuu paljon. Fysiologisesti suuntautuneelle selviytyjälle myös luonnossa liikkuminen on usein tärkeää.