Omien vanhempien tai muiden perheen aikuisten liiasta juomisesta aiheutuvat ongelmat saattavat varjostaa lapsuutta ja nuoruutta hyvin voimakkaasti. Tässä asetelmassa perheenjäsenten roolit kääntyvät usein päälaelleen. Lapset alkavat huolehtia itsestään, sisaruksistaan ja jopa vanhemmistaan sekä henkisesti että fyysisesti. Tällöin lapsen elämässä ei jää riittävästi tilaa lapsen maailmalle vaan sen täyttävät joko osin tai ajoittain jopa kokonaan aikuisten huolet, murheet ja vastuut. Näin todetaan A-klinikka säätiön Lasinen lapsuus verkkosivustolla Lapsuuden kokemukset aikuisuudessa. Vaikean lapsuuden seurauksia voivat olla esimerkiksi tunne omasta arvottomuudesta sekä vaikeus luottaa itseen, toisiin ihmisiin ja elämään yleensä. Toisaalta moni rankan lapsuuden läpikäynyt kokee saaneensa paljon myös vahvuuksia kokemustensa kautta
Toimittaja Ani Kellomäki kertoo omista lapsuuden kokemuksistaan Kotilieden artikkelissa Alkoholismi jättää lapseen syvät jäljet: Kun tarpeet on lapsena ohitettu, ei ole päässyt muodostumaan kokemusta omasta itsestä tärkeänä, rakastettavana ja arvokkaana. Vanhemman kyvyttömyys ottaa vastaan lapsen tunteita ja kuunnella ja nähdä tämä omana, arvokkaana itsenään, voi johtaa aikuisella iällä myös ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Yksi omalle terveydelle tuhoisa toimintamalli on vaatia itseltään täydellisyyttä ja esimerkiksi työskennellä omaa jaksamistaan kuuntelematta. Kun pystyy näkemään, mistä oma paha olo johtuu, on mahdollista alkaa avata solmujaan. Päämääränä voisi olla se, että menneisyyttä käsittelemällä mahdollistuu energian suuntaaminen omasta itsestä ulospäin, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Silloin voi toteuttaa omaa elinvoimaansa, eikä tarvitse tukahtua oman turvattomuudentunteensa tai ahdistuksensa alle. Anista kertovan artikkelin pääset lukemaan täältä Pullopostia lapsuudesta Facebook-ryhmästä.
Lapsen altistuminen vanhemman päihdeongelmalle voi olla pohjana läheisriippuvuuden syntymiselle. Läheisriippuvuuden tastalla voi olla paljon muitakin vaillejäämisen kokemukisa, kuin vanhemman katoaminen päihteisiin, mutta tämä on yksi looginen ja yleinen syy-seuraussuhde.
Lähisuhderiippuvuus on laaja ilmiö, johon liittyy hyväksynnän hakemista ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Lähisuhderiippuvainen ihminen ahdistuu toisen ongelmista. Hänen on vaikea kieltäytyä tekemästä toiselle palveluksia silloinkin, kun ei itse jaksaisi tai haluaisi. Huolenpitoon liittyy myös pyrkimys ennakoida toisen tarpeita ja vastata niihin jo ennen kuin he ovat edes pyytäneet apua. Läheisriippuvaiselle ihmiselle on tyypillistä jatkuva itsekritiikki sekä omien virheiden ja puutteiden pohtiminen. Hän kokee voimakasta riittämättömyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa sekä kyynisyyttä itseä kohtaan. Myös kritiikin sietokyky on heikko: itse voi kritisoida itseään, mutta muiden kriittistä palautetta on vaikea ottaa vastaan. Yksi keskeinen piirre läheisriippuvaiselle ihmiselle on tarve kontrolloida itseään aina muiden seurassa ollessa. Omat tunteet tukahdutetaan, omista tarpeista on vaikea kertoa ja omana itsenä oleminen pelottaa. Maailma muuttuu herkästi mustavalkoiseksi ja kommunikoinnissa tapahtuu taantumista lapsenomaiseen viestintään. Tyypillisiä ilmaisuja ovat: aina/ei koskaan; kaikki/ ei kukaan jne. Lisää läheisriippuvuudesta voit lukea esim. täältä Naisten kartanon verkkosivuilta Läheisriippuvuuden monet muodot (Mari Huusko)
Tässä muutamia Mari Huuskon ohjeita siihen, miten päästä irti läheisriippuvuudesta:
Huusko, Mari: Hallintaa vai huolenpitoa. Kirjapaja 2006.