Terapiassa tavoitellaan tietoisesti muutosta. Todennäköisesti muutosprosessi on jo alkanut siinä vaiheessa, kun terapiaan hakeudutaan. Ainakin toive muutoksesta tai tarve muutokselle on jo olemassa. Vaihtelee paljon, miten ja milloin ihmiset ovat valmiita muuttumaan konkreettisesti. Mitä muuttuu? Ei voi muuttua liikaa, vai voiko? Ei tarvitse pelätä muuttuvansa liian erilaiseksi, vieraaksi, ikään kuin toiseksi ihmiseksi.
Psykoterapian myötä asiakas voi myös todeta, ettei tarvitsekaan tehdä jotakin tiettyä tekoa, jonka oli arvioinut olevan keskeistä ongelman ratkeamisen kannalta. Tai luopuu ajatuksesta, että joku läheinen voi vapauttaa hänet esim. syyllisyydestä tai antaa hänelle luvan tehdä jotakin, mihin asiakas itse ei kokenut olevansa oikeutettu.
Yksilöpsykoterapia keskittyy yksilöön, mutta ei ole irrallaan terapia-asiakkaan verkostosta. Psykoterapiassa käsitellään paljon asiakkaan vuorovaikutukseen liittyviä ilmioitä: vuorovaikutustapoja, herkkyyttä, tulkintoja, vastavuoroisuutta, vastakaikua, jne… . Terapeuttisessa muutoksessa asiakkaan kokemus itsestä selkiytyy ja vahvistuu.
Kuinka terapian aloittaneen läheinen tilanteen näkee? Asiakkaan muutos voi olla odotettu ja odotetunlainen. Läheinen saa takaisin sen ihmisen, joka oli hautautunut uupumuksen ja surujen tai ahdingon alle pitkiksi ajoiksi, jopa vuosiksi. Kun ihminen voi hyvin, siitä seuraa hyvää myös ympärillä oleville. Muutosprosessissa olevan läheisiltä kysyttäessä voi myös olla niin, että terapiassa oleva muuttuu ”liikaa”. Onko liika muutos sitä, että itsekin joutuu muuttumaan? Vai sitä, että menettää jotakin, jolla on voinut ajaa omaa etua tai tarpeita? Liika voi olla sitäkin, että uusi ja erilainen on vierasta ja pelottavaa. Riitänköhän enää kumppanilleni. Terapia-asiakkaan läheisen olisi hyvä olla tietoinen terapian tavoitteista ja esim. psykoterapiaan liittyvistä ”kotitehtävistä”. Yksilöterapiaan on hyvä liittää joitakin läheistapaamisia.