Tänä päivänä puhutaan ymmärtääkseni paljon tietoisuustaito-/hengitysharjoituksista. Niistä olen kuullut minäkin puhuttavan ja omalla terapiapolullani olen niihin myös usein törmännyt. Näistä harjoituksista on piirtynyt mieleeni minunlainen harjoitus. Olen koostanut sen ajatuksella ”tässä ja nyt”.
Istahdan ja suljen kevyesti silmäni. Keskityn olemaan tässä ja nyt. Hengitän sisään sen, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä. Puhallan ulos sen, mikä juuri nyt, tässä hetkessä, on turhaa.
Keskityn siihen mitä kuulen. Aistin ympärillä olevia ääniä, lähellä ja kaukaa. Annan äänien tulla ja annan äänien mennä. Tunnustelen, ovatko äänet voimakkaita vai heikkoja.
Annan yhdelle äänistä nimen. Nimeän äänen sen mukaan, miltä minusta tuntuu, juuri nyt. Tunnustelen, missä ääni minussa tuntuu. Tunnustelen, millaiselta ääni minussa tuntuu ja miltä se tuoksuu. Onko tuoksussa syksyä, talvea, kevättä vai kesää.
Pidän silmät kevyesti vielä kiinni ja annan tietoisesti tilaa hengitykselle.
Ensin – Hengitän sisään sen hyvän, mitä haluaisin juuri nyt kuulla ja puhallan ulos sen pahan, mikä minua yhä satuttaa. Toiseksi – Hengitän sisään sen hyvän, mitä tarvitsen juuri nyt ja puhallan ulos sen pahan, mikä minua yhä vahingoittaa. Kolmanneksi – Hengitän sisään palan armollisuutta itseäni kohtaan ja puhallan ulos palan vääryyttä, jota itselleni yhä suon.
Lopuksi, avaan silmät ja halaan itseäni. Sanon: ”Olen arvokas. Olen riittävä. On väliä, että välitän – myös itsestäni.”