Vaativuus väsyttää työelämässä, häiritsee tai pahimmillaan tuhoaa ihmissuhteet. Takuuvarmasti korostunut vaativuus väsyttää kantajansa ennen pitkään. Vaativia piirteitä on monella, persoonallisuushäiriöstä ei ole aina kyse. Vaativa persoonallisuus diagnoosi on suomalaisista muutamalla prosentilla. Diagnoosi tai ei, jos ihminen kärsii ylimitoitetusta perfektionimista ja hänellä on pakonomainen tarve kontrolloida kaikkea, lisäksi hän on kyvytön delegoimaan, niin ihminen kärsii ja kovasti.
Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila toteaa lehtijutussa Pärjäämisen eetos ja paine suorittaa lietsoo vaativan persoonallisuushäiriön oireita: ”Moni persoonallisuushäiriöinen saattaa tiedostaa olevansa hyvin vaativa, mutta ei tajua, että sen taustalla voi olla jokin ongelma, Korkeila sanoo.Tämän vuoksi ihmiset eivät hakeudu ammattiauttajalle vaativan persoonallisuushäiriön vuoksi. Taipumus vaativuuteen paljastuu usein muiden tilojen kautta, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden myötä.”
Tämä näkyy terapiavastaanotoilla. Pitkittynyt masennus- ja / tai ahdistusoireisto, sekä usein pitkittynyt sairausloman tarve viittaavat siihen, että oireiston taustalla on persoonallisuuteen liittyvää problematiikkaa.
Yksi syy miksi juuri vaativan persoonallisuuden hoitaminen on haasteellista liittyy siihen, että vaativuus on hyve. Vaativuudesta on monessa yhteydessä todella paljon hyötyä. Tätä piirrettä arvostetaan ja siitä on todennäköisesti saatu elämän varrella monet kiitokset ja kehut. Toki monista muistakin häiriöiden yhteydessä tunnistettavista persoonallisuuden piirteistä on myös hyötyä, mutta jos verrataan samaan persoonallisuushäiriöryhmään, C-klusteriin kuuluvia estynyttä persoonallisuutta ja riippuvaista persoonallisuutta vaativaan, niin harvemmin noita kahta jälkimmäistä hyveenä korostetaan.
Tuossa samaisessa lehtijutussa, jossa on haastateltu psykiatri Korkeilaa, on myös haastateltu kokijaa Sannaa, joka kertoo seuraavaa: ”Minulla on yleensä vähintään yksi iso huoli, joka hallitsee elämää. Jos sellaista ei luontojaan ole, kehitän sellaisen kyllä helposti. Työasioissa saatan vatvoa mahdollisia ongelmatilanteita öisin jo ennen kuin varsinaista ongelmaa on syntynytkään. Kotona pelkään, että lapset joutuvat koulukiusatuiksi tai sairastuvat vakavasti, vaikkei kummastakaan olisi varsinaisia merkkejä. Jos ei muita ongelmia ole, vähintään epäilen, että joku päivä aviomieheni vielä väsyy hankalaan persoonaani ja haluaa eron.”
Hyvin tyypillinen tarina.