Yksin eristyksissä

Toisille meille tämä erillisyys on kuin luonnerooli, mutta toisille ihan myrkkyä; fyysistä ja psyykkistä kipua. Nyt ei puhuta itse valitusta yksinäisyydestä, eikä myöskään poikkeustilanteen määräaikaisesta eristyneisyydestä, vaan pitkäkestoisesta, ei halutusta yksinäisyyden kokemuksesta. Poikkeusolojen korona- eristyneisyys liittyy tähän juttuun siinä mielessä, että nykytilanteen yksinäisyyden näytekokemuksen kautta voimme halutessamme ymmärtää paremmin yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä, kuten jutun lopussa todetaan.

Veikkauksen asiakaslehdessä oli artikkeli Yksinäisyyden anatomia. Jutussa on haastateltu  Turun yliopiston professori Niina Junttilaa, joka on tutkinut suomalaista yksinäisyyttä yli 20 vuoden ajan. Juttuun on ujutettu mainioita, havainnollistavia animaatioita kuvaamaan yksinäisyyden vaikutuksia esimerkiksi fysiologisella, emotionaalisella, sosiaalisella ja yhteiskunnallisella tasolla.

”Pandemia-ajan väliaikainen eristys voi olla monelle ikävää, mutta se on Junttilan mukaan kuitenkin aivan eri kokemus kuin vuosikausia sielua jäytävä yksinäisyys. Lyhytaikaisella yksinäisyydellä ei tutkimusten mukaan ole isoja terveysvaikutuksia, ja siitä palautuu nopeasti. ”Jos poikkeustilanteesta haluaa hakea jotain positiivista, niin ehkä tämä voisi poistaa yksinäisyyden stigmaa ja auttaa ymmärtämään, miten rankkaa se oikeasti on”, Junttila pohtii.

Toisaalta tutkijat näkevät, että koronakriisi voisi myös nostattaa solidaarisuutta ihmisten välillä: naapurit tarjoavat karanteeniin jääneille apua kaupassakäyntiin, perheet viettävät tiiviimmin aikaa yhdessä. ”Ehkä tämä voisi herättää meidät huomaamaan läheisten ihmissuhteiden, kavereiden ja ystävien arvon”, Junttila miettii. ”Ja toisaalta auttaa ihmisiä tunnistamaan omia lähiyhteisöjä: jos poikkeusolot linkittävät meidät vahvemmin toisiimme, naapurustoon ja perheeseen, se voi vahvistaa hyvinvointia ja vähentää irrallisuuden kokemusta.”