Yksinäisyyden kokemus

Jatketaan vielä yksinäisyysteemalla. Yksinäisyys on yksilölle suuri psykologinen ongelma, jonka syytä haetaan aina jossain määrin itsestä ja myös lähipiiristä. Tämän ei pitäisi jäädä ainoaksi tarkastelukulmaksi. Psykologisoitumisen seuraus on se, että yksinäisyys yksilöllistyy, eli pelkistyy yksilötason ongelmaksi. Tällöin kulttuuriset ulottuvuudet ja yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät seikat jäävät vähemmälle huomiolle tai huomioimatta kokonaan ja ongelmia ja ratkaisuja tarkastellaan vain yksilökeskeisesti.

Ville Hämäläisen artikkelissa Yksinäisyyden kokemus kudotaan lapsuuden traumoista ja ulkopuolisuuden tunteista Hämäläinen avaa etnografisen gagadututkielmaansa haastatteluja.

Kiinnitin huomiota haastatteluissa toistuviin teemoihin ja siihen, mistä yksinäiset ihmiset itse asiassa puhuvat, kun he puhuvat yksinäisyydestä. Esittäessäni erilaisia kysymyksiä yksinäisyydestä, haastateltavat ajautuivat usein kertomaan, kuinka heidän lapsuuden aikainen suhteensa omiin vanhempiin ja sisaruksiin on muokannut heidän persoonastaan alttiin yksinäisyydelle. Joissain tapauksissa kyseessä oli vaikea suhde toiseen vanhempaan ja nimenomaan vain toiseen vanhempaan. Haastateltava saattoi kertoa, että ei kokenut tulleensa hyväksytyksi toisen vanhempansa osalta. Joissain tapauksissa vanhempaa kuvattiin sanalla “narsisti”. Toinen toistuva teema oli vaikea suhde sisaruksiin. Kyseessä saattoi olla esimerkiksi kokemus siitä, että haastateltava jäi vanhemmilta huomioimatta, sillä sisarus vei kaiken huomion. Tai sitten kyseessä oli riitaantuminen ja erilleen ajautuminen.

Myös kokemukset ulkopuolisuudesta toistuivat kertomuksissa yksinäisyydestä. Haastateltavat kertoivat päätyvänsä sosiaalisissa tilanteissa helposti tarkkailemaan muita sen sijaan, että osallistuisivat keskusteluun ja seurustelisivat muiden kanssa. Ulkopuolisuuden tunnetta saatettiin kokea jopa yksinäisille tarkoitetussa vertaistukitoiminnassa.

Yksinäisyyttä ei nähty pelkästään elämäntilanteena, johon he olivat joutuneet. Osin se nähtiin myös identiteetin osana. Siinä missä yksinäisyys saatettin nähdä ikävänä asiana, se koettiin myös luontevaksi osaksi omaa itseä. 

Luontaisena jatkumona edelliselle linkitys HelsinkiMissio-järjestön Näkemys-ohjelmaan, jonka tarkoituksena on tarjota apua yksinäisyyden kokemukseen. Sen lisäksi, että yksinäisyyttä pyritään tarkastelemaan yhteiskunnallisena tai kulttuurisena ongelmana on yksilötasolla pyrittävä vaikuttamaan kielteisiin minäkäsityksiin.

Tutkimusten mukaan yksinäisyyteen ei ehkä niinkään auta sosiaalinen tuki tai sosiaalisten taitojen harjoittelu, vaan pureutuminen yksinäisyyden juurisyihin eli haitallisiin ajatuksiin, ohjelman toinen projektikoordinaattori, sosiaalipsykologi ja tutkija Maria Rakkolainen kertoo.

Näkemys-ohjelma päättyy ensi vuonna, mutta sille on haettu pysyvää rahoitusta, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Torstaina 31.11. 2019 julkaistiin ohjelmaan pohjautuva Yksinäisyys-tehtäväkirja. Vastaavanlainen kirja on tarkoitus saada myös maksutta kaikkien saataville.

Alla linkit Näkemys-ohjelmasta kertovaan lehtijuttuun ja ohjelman blogiin.

Yksinäisyyttä on pystytty lieventämään pureutumalla haitallisiin ajatuksiin – ”Ajattelin, että olin jotenkin huonompi kuin muut”

Näkemyksiä yksinäisyyteen – HelsinkiMission blogi