Kategoria: blogi

Aivosi käyvät jatkuvaa mielihalujen sotaa. Voittajan ratkaisee välittäjäaineiden cocktail – se päättää, mistä motivoidut. Lähdetkö lenkille vai jäätkö sohvalle? Eroatko vai etkö? Luetko Hesarin iede-artikkelin Meitä liikuttaa motivaatio, vai jätätkö lukematta?

Kannattaa lukea!

Viisi tärkeintä motivaattoria

Dopamiini: Motivoi huomaamaan palkkiovihjeet ja tarttumaan niihin, vaikka se vaatisi ponnistelua.

Kortisoli: Motivoi välttämään vaaran ja pettymykset ja varautumaan tuleviin uhkiin.

Endorfiinit: Motivoivat toimintaan kivusta ja äärirasituksesta huolimatta.

Serotoniini: Motivoi hankkimaan arvostusta oman ja jälkeläisten aseman turvaamiseksi.

Oksitosiini: Motivoi kosketusta ja läheisyyttä sitoumuksen ja luottamuksen rakentamiseksi.

Näin ruokit motivaatiotasi

Tuntuuko, että motivaatio on hukassa tai ohjaa väärään suuntaan? Kokeile seuraavia:

1. Mitoita haaste sopivasti

Dopamiini auttaa näkemään vaivaa sellaisen eteen, mikä ei ole itsestään selvää. Tavoitteen täytyy kuitenkin olla paitsi merkityksellinen, myös mahdollinen, jotta dopamiini innostaa yrittämään. Pysyt tavoitteessa paremmin, jos huomioit pienet onnistumiset matkan varrella.

2. Rakenna uusi palkkiopolku toiston avulla

Jos tavoitteena on vaikkapa rimpuilla eroon sokerikoukusta, mielihaluverkoston rinnalle aivoissa täytyy raivata uusi motivaatiopolku. Siivoa siis ympäristö herkkuvihjeistä ja tee jotain muuta mielekästä, kun sokerihimo iskee.

Toiston avulla luopumisen mielipaha muuttuu mielihyväksi toisenlaisesta palkinnosta. Kerro tavoitteestasi myös kavereille – sosiaalinen paine voi auttaa onnistumaan.

3.Tasapainota mielihyvän lähteet

Haet mielihyvää sieltä, mistä totuit saamaan sitä lapsena. Siksi äidin ja isän pikku jalkapallotähden voi olla vaikea sopeutua siihen, ettei suuri maailma tarjoakaan huomiota, vaikka kuinka potkisi palloa. Lapsuudessa syntyneiden odotusten rinnalle kannattaa tietoisesti rakentaa monipuolisempia mielihyväkanavia.

Mieti, minkä muun taidon haluaisit oppia. Ole kärsivällinen, sillä joskus into syttyy vasta ajan mittaan. Etsi ryhmä, jossa saat arvostusta omana itsenäsi (serotoniini), ja ruoki ihmissuhdetta, jossa koet yhteenkuuluvuutta (oksitosiini). Huolehdi, että saat välillä kunnon naurut (endorfiini).

4. Arvioi uhkahälytys uudestaan

Lapsuuden pelkoja on aikuisena vaikea juuria, vaikka ne eivät olisi enää millään tapaa hyödyllisiä. Lisäksi aivot pelaavat varman päälle ja yleistävät hälytyksen käynnistymään uhkaan heikostikin liittyvästä vihjeestä.

Kortisoli saa etsimään todisteita uhasta ja toimimaan sen poistamiseksi. Sinulla on kuitenkin valta olla ruokkimatta aivojen ylireagointia. Mieti, onko pelon ehdoilla toimiminen todella tarpeen vai kannattaisiko vain odottaa, että tunne väistyy, tai mennä pelkoa päin.

5. Annostele pieninä paloina

Mieltä painavat ikuisuusprojektit kannattaa taklata esimerkiksi kymmenen minuutin paloissa. Varaston siivoaminenkin voi olla helpompi aloittaa, jos päätät järjestää hyllyn päivässä. Näin muutat lamaannuksen edistymisen mielihyväksi.

Vastaavasti, pieni aloite kerrallaan, voit rakentaa luottamusta ihmissuhteessa, jossa olet kokenut tai aiheuttanut pettymyksen.

Myös unelmille kannattaa omistaa pieni hetki päivässä. Kun toimii niiden hyväksi ainaisen haaveilun sijaan, päämäärä tarkentuu ja saattaa lopulta jopa toteutua.

Tiina Huttu on neurotieteen lisensiaatti ja tietokirjailija.

Keho sen kertoo. Kehoon jää jälki, muisto, tunne, kipu, paine, väsymys, levottomuus, pelko.

Voiko kehossa myös tuntua rauha, rentous, lepo, mielihyvä, reippaus, innostus? Kyllä voi. Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan. Alla yksi harjoitus:

1. Istu jalat tukevasti lattialla ja sulje hetkeksi silmäsi. Kädet voivat levätä sylissä.
2. Aloita kuuntelemalla tuntemuksia kasvoilla, hellitä lihasjännityksiä otsalta, silmien ympäriltä, poskilta ja leuoista.
3. Jokaisella uloshengityksellä voit hellittää uudelleen. Jatka samaa hellittämistä rintakehän yläosan alueella ja anna vähitellen koko vartalon etupuolen rauhoittua. Ei tarvitse tehdä tai osata mitään, olla vain.
4. Pane merkille erilaisia kehon aistimuksia ja tuntemuksia, ja anna niiden vain olla. Jos mieli alkaa hätääntyä jostain tuntemuksesta tai ajatuksesta, voit rauhoittaa itseäsi sanomalla mielessä ”ei ole mitään hätää”.
5. Kuuntele hetki hengityksen rytmiä tai painon tunnetta jalkapohjien päällä. Pienen hetken jälkeen voi liikutella sormia ja varpaita, kiskotella ja haukotella.
6. Näin voit vähitellen oppia kuulostelemaan omia olotiloja ja tuntemuksia: kuin pysähtyisit sen äärelle, mitä itselle oikeastaan kuuluu

Eikö se juuri ollut tässä, käsissä…..mihin kummaan sen laitoin? Ei mitään mielikuvaa. Ei myöskään siitä, mitä olinkaan sopinut tälle päivälle vai oliko se huomiselle? Olenkohan unohtanut tänään jotain….on epämääräisen outo tunne, mutta kun en tavoita mitä se voisi olla?

Ei välttämättä tarvitse olla kyse ADAH:sta eikä muistisairaudesta. Voi olla, että pyrit keskittymään liian moneen asiaan yhtäaikaa, jolloin et tietoisesti keskity mihinkään eikä muistijälkeä pääse syntymään.

Stressi ja kiire pahentavat hukkaamista. Erityisesti sitä voimistaa multitaskaaminen eli yritys tehdä useaa asiaa samaan aikaan todetaan Hesarin jutussa Kadonneen jäljillä. Jutussa on haastateltu aivotutkimuksesta väitellyttä Heltti Oy:n työterveyspsykologi Mona Moisalaa ja tiedonkäsittelyn rajoituksia tutkinutta psykologian tohtoria,Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikköä Virpi Kalakoskea.

Tutkijoiden mukaan unohdamme asioita joko siksi, ettemme löydä tietoa muististamme, tai siksi, ettei tieto alun perinkään painunut muistiin. Ihminen ei siis voi muistaa mitään, mihin huomio ei ole kiinnittynyt. Jos siis haluaa välttää hajamielisyydestä johtuvaa tavaroiden hukkaamista, tärkein neuvo on miettiä, miten omassa elämässä voisi vähentää jatkuvaa monitekemistä, Kalakoski neuvoo.

JATKUVA hyppely asioiden välillä on myös itseään vahvistava ilmiö. Esimerkiksi jatkuva puhelimen selailu muun tekemisen ohessa totuttaa aivoja toimimaan ei-keskittymistä vaativalla tavalla. ”Ihminen käyttää aivojaan eri tavalla keskittyessään kuin tehdessään useaa asiaa samaan aikaan”, Mona Moisala sanoo. Aivot taas toimivat yksinkertaistettuna niin, että ne aivopolut tai -verkostot, joita aktiivisesti käytetään, vahvistuvat. Mitä enemmän harjoittaa monitekemistä, sitä pinttyneempi tapa siitä tulee. Monitekeminen myös lisää elimistössä stressiä, mikä vaikeuttaa keskittymistä.

Viitteitä tästä saatiin Mona Moisalan ja hänen tutkimusryhmänsä kokeesta, jossa he kysyivät koehenkilöiltä ensin tutkimuslomakkeella arjen multitaskaamisesta, jatkuvasta hyppimisestä asioiden välillä.

Tämän jälkeen henkilöiden aivoja kuvattiin aivoskannerilla samaan aikaan, kun he suorittivat keskittymistä vaativia tehtäviä.

”He, jotka kertoivat multitaskaavansa arjessaan paljon, olivat tehtäviä tehdessään herkempiä häiriöille, eli he tekivät enemmän virheitä keskittymistä vaativassa tehtävässä, kun läsnä oli huomiosta kilpailevia häiriöärsykkeitä. Ei voi suoraan sanoa, onko multitaskaaminen sen syynä, mutta tällaisen päätelmän puolesta puhuu tieto siitä, miten aivot toimivat”, Moisala sanoo.

Ainaha kiirettä, stressiä, eikä multitaskaamistakaan pysty välttämään. Psykologi Meri Lähde romuttaa vanhan uskomuksen siitä, että jos laittaa asioita muistiin, niin kohta ei ilman lappuja muista mitään. Lähde toteaa: ”Muistille tekee itse asiassa hyvää, jos sen toimintaa tukee vaikka perinteisillä muistilapuilla. Silloin ihmisen ei tarvitse turhaan pinnistellä kuormittavan arjen keskellä muistaakseen asioita. Aivoihin jää kapasiteettia käsitellä ja painaa mieleen muita tietoja, ja mieli saa myös levätä.”

Sen lisäksi, että vapaaehtoistyöstä on apua jollekin, niin siitä on hyötyä myös tekijälle. Frank Martela on tutkinut suomalaisten hyvinvointia. Saman suuntaisia tuloksia tulee myös maailmalta, aihetta on tutkittu erityisesti ikääntyneiden ihmisten näkökulmasta.

Taustalla on ajatus, että kun perustarpeet ovat tyydyttyneet, ihmisen hyvinvoinnille on merkityksekästä saada tehdä ja toimia sopivan verran ja sopivassa ajankohdassa. Eli vapaaehtoistyön tulee olla todellakin vapaaehtoista ja omista tarpeista lähtevää, silloin siitä ulosmitattava hyöty on merkittävä. Lisäksi on todettu, että loppujen lopuksi ihmisen ei ole hyvä olla liiaksi jouten. Täytyy osata levätä, mutta jossain kohti pelkällä levolla ei enää ole positiivisia vaikutuksia. Ilmiötä on tutkittu esimerkiksi lottovoittajien ja eläkeläisten keskuudessa.

Ihmisellä on tarve olla osa jotakin ja olla tarpeellinen. On myös tarve saada nähdä työn tulos, myös työn tuottama hyvämieli toisille. Nykyisin puhutaan helpon elämän perässä juoksemisesta ja että ihmiset eivät ole valmiita näkemään vaivaa. Suuressa kuvassa näyttää kuitenkin siltä, että tyytyväisyyttä tuottaa enemmän kokemus siitä, että on joutunut jonkin verran ponnistelemaan tavoitteen saavuttamiseksi. Sama pätee monilla eläinlajeilla, mutta perustarpeiden tyydytyttyä. Jos on valtava nälkä, ottaa eläin ruoan heti, kun se ilmestyy näköpiiriin, muuten ruoan suoma tyydytys on suurempi pienen ponnistelun jälkeen. Ihmisiin palatakseni, vapaaehtoistyö saattaa vastata sosiaalisiin tarpeisiin. Toisille sosiaaliset kokemukset ovat keskeistä hyvinvoinnille, toisille sen merkitys ei ole yhtä suurta. Yleisestiottaen suurin osa meistä kuitenkin haluaa edes löyhästi kuulua johonkin ryhmään.

Tässä joitakin vaikutuksia: Tutkimusten mukaan altruistiset ja vapaaehtoistyötä säännöllisesti tekevät elävät keskimäärin pidempään ja onnellisempana. Tämä on havaittu jopa solutasolla. Vapaaehtoistyö on yhdistynyt myös vähäisempään sosiaaliseen eristäytymiseen ja masennuksen oireisiin sekä hitaampaan kognitiiviseen rappeutumiseen – mikä tarkoittaa dementian riskin pienenemistä. Vapaaehtoistyö alentaa verenpainetta. Kahdentoista kuukauden aikana vähintään 200 tuntia vapaaehtoistyötä tehneillä oli 40 prosenttia pienempi korkean verenpaineen riski kuin niillä, jotka eivät tehneet vapaaehtoistyötä.

Hyötyvät vaapaaehtoistyöstä myös nuoremmat, mutta ymmärrettävästi monella ei ole nuorena tai nuoressa aikuisuudessa aikaa, ja kuten edellä todettu, väkipakolla ei kannata aikaa repiä tähänkään hommaan.

Jäbät & Tunteet on podcast, jossa miehet käyvät miehen tunteita normalisoivaa keskustelua omakohtaisten kokemusten kautta. Podcastin kuuntelijoista suurin osa on edelleen naisia, mikä kertoo siitä, että tunteet ovat luontevampi osa naisten elämää ja kiinnostuksen kohdetta. Naisilla on myös tarve ymmärtää miehiä, heitä, jotka eivät itse tunteistaan avaudu. On se karua, että mies joutuu / oppii erkaantumaan tunne-elämästään, kun pienet pojat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti samalla lailla herkkiä ja tuntevia samoin kuin pienet tytötkin. Podcastin kaltaisella keskustelulla on tarvetta ja toivotaan että tämä puhe löytää paikkansa miesten keskuudessa.

Podcastin esittelyteksti: Jäbät&Tunteet-podcastissa yhteisen mission, mutta erilaiset taustat omaavat ystävykset Miro, Nasim ja Nosh keskustelevat jäbien, eli mieheksi identifioituvien tunteista. Podcast pyrkii omalla esimerkillään rohkaisemaan kaltaisiaan avoimeen keskusteluun sekä normalisoimaan jäbien tunteista puhumista. Sarjassa käydään läpi omakohtaisia, kipeitäkin kokemuksia elämästä ja erityisesti tunne-elämästä.

Kolmoskauden jaksot on nyt myös nähtävissä meidän YouTube kanavalla! https://www.youtube.com/channel/UCrSwFAKoNh08G

Instagramissa jabatjatunteet

Spotifyssa

Hesarin juttu Jäbän malli

Stressistä palautuminen on sekä unen että työpäivien aikana monilla aivan liian vähäistä. Sykeanalytiikkaa tekevän Firstbeatin mukaan loppuvuonna koetaan stressiä muuta vuotta enemmän. Lue lisää Ylen jutusta Sadantuhannen työntekijän mittaukset kertovat palautumisvajeesta – monien työpäivissä ei ole yhtäkään stressistä palauttavaa hetkeä

Palautumisvajeesta kertovat sydämen sykevälivaihtelun mittaukset, joita Firstbeatin mittalaitteilla on tehty vuosina 2017–2021. Nämä havainnot koskevat noin sataatuhatta henkilöä. Tuon viiden vuoden seurannan ja sadantuhannen henkilön mittaustulosten mukaan vain noin 40 prosenttia yöunista palautti kehoa riittävästi. Työpäivien aikana palautumista puolestaan tapahtui tarpeeksi vain noin 30 prosentissa mitatuista päivistä. Ei kovin hyvä tulos!

Kun tätä hetkeä ajatellaan, niin loppuvuosi ei tilastojen valossa näytä lupaavalta. Syksyn pimeys ei helpota palautumista, loppu vuotta kohden usein työkiireet tai opiskelupaineet lisääntyvät, edellisestä lomasta on vierähtänyt jo pitkä aika ja saattaa Joulukiireetkin painaa päälle. Asetelma on haastava, mutta juuri siitä syystä pienetkin tauotukset ja levon hetket ovat kullan arvoisia. Unta ei korjata hetkessä, mutta palauttavampaa unta kohden saa itseään autettua huokaisemalla päiväaikaan niin usein kuin mahdollista. Katso edellisestäblogitekstistä Ylikierrosten tasaamiseksi linkkivinkit parasympaattisen hermoston aktivoimiseen ja stressitason laskemiseen.

Monille Firstbeat – hyvinvointianalyysi on tuttu työterveyshuollon kautta. Kolmen vuorokauden seuranta sydämen sykevälivaihtelusta. Samaa seurantaa tekevät useat sykettä mittaavat äly- ja urheilukellot sekä älysormukset, joiden data ei liene ihan verrattavissa Fearsbeatiin, mutta väitän, että pääsääntöisesti riittävän suuntaa antavaa, jotta tietoa voidaan hyödyntää oman hyvinvoinnin tueksi. Kaikille itsensä mittaaminen ei sovi. Joillekin seuranta aiheuttaa ahdistusta ja toisille vahvistaa pakkomielteistä itsetarkkailua. Kokemukseni mukaan monille seuranta kuitenkin sopii.

Psykoterapiassa kuormituksen ja palautumisen seurantaa voi hyödyntää realismin vahvistamiseksi. Moni luulee, että ei kuuluisi olla näin väsynyt ”kun en mitään oikein teekkään”. Usein myös luullaan, että kyllä uni vamasti palauttaa, jos nukkuu pitkään, mutta aika ei ole tae. Stressaantunut elimistö ei välttämättä lepää unessakaan, kuten em. Firstbeat pitkäaikaisseurannan tulos karusti osoittaa. Joskus mittaus on terapiaprosessissa apuväline kehon tuntemusten realistiseen arviointiin. Jos henkilö on oppinut ajattelemaan, että jalkojen heikotus ja hengästyminen kuntosalilla ennakoivat paniikkikohtausta, niin älykello näyttää, että keho reagoi terveellä tavalla kuntoilijan kuormitukseen, eikä kyse ole uhkaavasta paniikista. Kun kellot tai sormukset alkavat vähitellen näyttämään palauttavampaa uniaikaa, niin se luo toivoa toipumisesta. Palautumisen prosessi kun on pitkä ja polveileva, niin on luonnollista että usko tilanteen korjaantumiseen meinaa välillä kadota.

…..vahvista parasympaattista hermostoa.

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermostoaktivoituu silloin, kun meidän täytyy ponnistella, puolustautua tai olla valppaina – juuri siihen liittyy kuuluisa “taistele tai pakene” -reaktio. Parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa ja unessa. Molemmat ovat elintärkeitä. Ongelmia syntyy epätasapainosta – esimerkiksi pitkittyneen stressin myötä sympaattinen hermosto voi ottaa liian hallitsevan roolin. Tällöin palautuminen alkaa häiriintyä. Palautumisongelmista voivat kieliä univaikeudet, ruoansulatusongelmat, jatkuva flunssakierre, epätyypillinen hajamielisyys, ärtyneisyys ja kyvyttömyys rauhoittua. Tilanteen päästessä pahaksi ollaan jo loppuunpalamisen äärellä.

Jos hermosto käy kierroksilla, edes uni ei välttämättä ole palauttavaa – vaikka nukkuisikin tuntimäärällisesti tarpeeksi! Hyvä uutinen on se, että palautumisesta ja rauhoittumisesta vastaavaa hermoston osaa voi tietoisesti vahvistaa ja aktivoida.

TÄÄLTÄ löydät monta kokeilemisen arvoista vinkkiä. Uusi muusa blogin kirjoittaja Eeva Kolu toteaakin lopuksi, että älä ota vinkeistä uutta suoritettavaa, vaan poimi itsellesi sopivat osaksi omaa arkeasi!

Ylen juttu: Eeva Kolu, 34, paloi kolmesti loppuun ja puhuu nyt millenniaalien burnoutista, jotta voisimme olla itsellemme armollisempia – 5 syytä, miksi nykyaika uuvuttaa

Kolun kirja: Korkeintaan vähän väsynyt

ADT (attention deficit trait) on tarkkaavaisuushäiriön kaltainen käytösmalli, jonka näkyvin tunnusmerkki on itsensä keskeyttäminen. ADT ei ole neurologinen häiriötila kuten ADHD, vaan opittu toimintatapa. ADT-oireinen ei kykene syventymään käsillä olevaan tehtävään, sillä mieleen virtaa työstettävän asian sijaan epäolennaisuuksia. Tila ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkällistä kuormitustilaa. Näin todetaan Hesarin esseessä ”Yksi asia kerrallaan”. Jutussa on siteerattu aivotutkija MInna Huotilaista.

Aivotutkija Huotilaisen ohje aivojen rauhoittamiseen on hidas tekeminen. Ylikuumentuneen viilentää se, ettei tee mitään. Ei säntäile mihinkään, ei reagoi kaikkeen. Huotilainen jatkaa: Jokainen pystyy säätelemään toimintaansa, kun automaattiohjaus katkaistaan ja toiminnot tehdään tietoisesti. Aivot muokkautuvat sen mukaan, minkälaisia päätöksiä teemme joka päivä.

Automaattiohjauksen katkaiseminen ei ole helppoa, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi mahdollista. Vaikeus tulee tunnepuolelta, ahdistaa, kun ei toteuta sisäisiä sääntöjään. Ahdistaa, vaikka järjen tasolla tietää, että sääntö on peräisin menneiltä ajoilta ja on epäsopiva tähän aikaan. Ahdistaa vaikka teitäisi, että säännöt eivät tue omia näkemyksiä eivätkä ehkä arvojakaan. Kenen arvoja toteutat?

Tietoiseksi tuleminen on kuitenkin avain muutokseen ja on tarkoituksenmukaista tulla tietoiseksi myös ikävistä tunteista. Vallaolevat väsymys, levottomuus, kireys ja keskittymiskyvyttömyys eivät ole mukavia nekään, joten pysähtyminen vaikeuksine kaikkineen on reitti pidemmällä jänteellä helpottavaan muutokseen. Tämän todistavat kaikki, jotka ovat lähteneet kokeilemaan ja sittemmin säännöllisesti harjoittelemaan.

Helsingin Sanomissa oli 16.9. 2021 juttu nimeltään Taianomainen ark, jossa haastateltiin toimittaja Lena Nelskylää ja onnellisuustutkijaa, psykologian emeritusprofessoria Markku Ojasta.

Nelskylä toteaa:”Ajatellaan, että arki olisi tylsä välivaihe viikonloppujen, lomien ja juhlien välissä. Joku sellainen asia, mistä pitää nyt vain mennä yli, jotta pääsee viettämään sitä hyvää ja omannäköistään elämää. Koska arkea kuitenkin on valtaosa meidän elämästämme, niin siihenhän kannattaisi nimenomaan panostaa”.

MYÖS tutkimustiedon valossa arkeen positiivisesti suhtautuminen kannattaa. Murehtiva elämäntyyli voi emeritusprofessori Ojasen mukaan altistaa masennukselle.

Onellisuuteen ei pidä kuitenkaan pyrkimän pakonomaisesti, vaan oivaltaen ja kokeillen. Lisäksi on muistettava, että hyvän ja mukavan arjen filosofiassa ei unohdeta elämän vastoinkäymisiä, ei tylsistymistä, eikä esimerkiksi persoonan taipumusta alakuloon. Nekin ovat osa arkea, mutta jos pystyy näkemään ja tekemään myös hyviä asioita, niin negatiivineen olo ei pitkity, kuten se tekisi keskittymällä pelkästään murheisiin tai uhkiin.

Omanlaisiaan valintoja tekevän on täytynyt käyydä itsensä kanssa asioita läpi armollisella, hyväksyvällä ja itseä arvostavalla tavalla. Mikäli tällainen asenne itseen on hyvin hataralla pohjalla, niin se altistaa mielen huonosti voinnille, ahdistukselle ja masennukselle. Jos näin on jo päässyt käymään, niin käännetään toisin päin. Harjoitellaan itsen kuuntelua ja viedään itsearvostus käytännön tasolle opettelemalla tekemään hyvinvointia tukevia tekoja omassa elämässä. Ne ovat usein pieniä, mutta sitäkin merkityksekkäämpiä!

Alla muutamia nostoja Hesarin jutusta:

”Myös onnellinen ihminen voi totta kai välillä tylsistyä, mutta hänen on helpompi päästä siitä irti ja nähdä siinä jotain positiivista.”

Itselleen voi aivan hyvin tehdä juhla-aterian ja näyttävän kattauksen. Itselleen saa myös hankkia kukkakimpun.

”Hyväntahtoisuus ja avuliaisuus persoonallisuuden piirteinä ovat vahvassa yhteydessä onnellisuuteen.”

”Jos kysyy lapselta, miksi maalasit naaman sormiväreillä, niin vastaus on ’huvikseen’.”

”Onnellisuuttakin ryöstää, jos kaikkea pitää murehtia ja kaikesta pitää valittaa.”

….ei ole useinkaan sama, kuin osaamattomuus. Kumma kyllä monesti on juuri päinvastoin. Henkilö, joka on perehtynyt laajasti asioihin, tiedostaa, ettei hallitse koko maailman palettia, vaikka osaa silti valtavasti. Kapea-alaisesti perehtynyt kuvittelee, että hallitsee kaiken, koska ei hahmota todellista kokonaisuutta ja asioiden välisiä yhteyksiä.

Kadehtittuna oleminen yhdistettynä tarpeeseen olla samankaltainen, joukkoon kuuluva, hyväksytty. Lahjakkaan vanhemman lapsi, jonka oletetaan olevan automaattisesti samoilla taidoilla (ja kiinnostuksella) varustettu. Sisarussarjan nuorin, aina vähän jäljessä isompia, heikomman osaan jäävä. Temperamentikkaan lapsen kokemus vääränlaisuudesta vaikka arvostelu ei ole kohdistunut esimerkiksi minkään taidon osaamiseen. Uupuneena tehty itsearviointi ja vertailu toisiin, ”taitaviin” ja ”jaksaviin”. Epävärmuus uuden äärellä. Jne…..

Näin harjoittelet tunnistamaan omaa osaamistasi monipuolisesti!

Psykologi Tiina Ekman:

”Jos haluaa oppia tunnistamaan omaa osaamistaan paremmin, kannattaa listata kynän ja paperin avulla omaan osaamiseen ja taitoon liittyviä sanoja. Sen jälkeen voi pohtia kuinka hyvin mitäkin asiaa osaa. Esimerkiksi minä voisin kirjoittaa, että tykkään leipoa leipää. Kuinka hyvä siinä olen? No, aika keskinkertainen. Sen lisäksi tykkään pelata pojan kanssa koripalloa. Kuinka hyvä siinä olen? Aika surkea, mutta sitäkin innokkaampi. 

Kynä ja paperi auttavat hahmottamaan asioita eri tavalla. Pään sisässä tunteet kietoutuvat meidän mielessä pyöriviin asioihin varsin voimakkaasti. 

Paperin ja kynän avulla hahmottuu myös hyvin, minkä asteista meidän osaaminen eri asioissa on. Sitä kautta voi aueta laajempi kuva siitä, millainen itse on. Ei pelkästään niin, että en osaa tätä enkä tuota. Voi tehdä sellaisen osaamis-cv:n, jossa voi leikitellä myös sillä, mitä kaikkea haluaisi oppia lisää. 

Voi pohtia myös sitä, mitä tykkää ja haluaa tehdä riippumatta siitä osaako vai ei. Saanko tehdä asioita, joista nautin? Saanko mennä karaokepubiin kiekumaan, vaikka minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä, mutta nautin siitä suunnattomasti? Onko se luvallista?” 

Lue lisää alla olevista artikkeleista ja uutuuskirjoista.

En ole hyvä, enkä onnistu missään – kaksi naista kamppailee osaamattomuuden kokemuksen kanssa

Kun Emilia sai kymppejä koulussa,hän valehteli saavansa kaseja….kateuden kohteena oleminen voi aiheuttaa huijarisyndrooman ja ajaa uupumiseen