- Persoonallisuushäiriöitä luonnehtivat poikkeavasti korostuneet persoonallisuuden piirteet, joihin liittyy merkittävä haitta yksilölle tai muille.
- Häiriö on potilaan paras yritys sopeutua perimänsä, kasvuympäristön ja niiden yhteisvaikutuksen haasteisiin.
”Yksinkertaistaen persoonallisuushäiriöt voidaan käsittää poikkeavalla tavalla korostuneiksi persoonallisuuspiirteiksi, jotka aiheuttavat olennaista haittaa yksilölle itselleen tai muille. Piirteet ja niihin liittyvä käyttäytyminen ovat korostuneen jäykkiä, ja persoonallisuushäiriötä sairastavien on vaikeaa tunnistaa piirteiden ja niihin liittyvien ongelmien yhteyttä. Häiriöt ovat tyypillisesti kehityksellisiä ja pitkäaikaisia”.
Mistä johtuu ja mikä vaikuttaa häiriön kehitykseen ja mahdolliseen vaikeutumiseen? Perimä – kiintymyssuhde – kasvuympäristö, kuten myös se, missä vaiheessa häiriö on tunnistettu ja onko saatu sopivaa hoitoa. Perinteisesti personallisuuhäiriön diagnosointia tehdään vasta aikuisella iällä, vaikka nykyisin teiedetään, että häiriö puhkeaa usein nuoruusvuosina. Ollaanko diagnoosin kanssa liian varovaisia persoonallisuuhäiriöiden kielteisen stigman takia? Vahvana on edelleen näkemys, että perssoonallisuuhäiriö on pysyvä negatiivinen leima ja piirre, jolle ei voi tehdä mitään.
Potilaan lääkärilehdessä Max Karukiven ja Maaria Koiviston katsauksessa Persoonallisuuden piirteistä häiriöksi – kliinikon näkökulma todetaan:”Osa vahvoistakin persoonallisuuspiirteistä saattaa olla suhteellisen ongelmattomia. Eristäytyvän persoonallisuuden omaava voi viettää mielestään varsin laadukasta elämää ja suoriutua työstään huolimatta erittäin vähäisistä sosiaalisista kontakteista. Tässäkin on kyse yksilön ja ympäristön yhteensopivuudesta. Persoonallisuushäiriöiden oirekuvalle on luonteenomaista vaihtelu ajan mittaan. Seurantatutkimusten perusteella valtaosa myös toipuu, toisin kuin usein luullaan. Yksilön ikääntyessä impulsiiviset piirteet keskimäärin vähenevät ja ystävällisyys ja luotettavuus lisääntyvät. Ongelmallisimmat piirteet muuttuvat keskimääräisesti eniten, mutta yksilötasolla häiriö saattaa olla hyvinkin pysyvä.”
Eli persoonallisuus ei hyvälläkään hoidolla muutu, mutta voidaan saada aikaiseksi hienosäätöä, jonka vaikutus yksilön elämänlaatuun on merkittävä. On aika tyypillistä, että pitkittyneen masennuksen ja sitkeiden ahdistuneisuushäiriöiden taustalla on persoonallisuuden korostunut, joustamoton piirteisyys, johon psykoterapiassa pyritään saamaan aikaan joustoa, samalla kun pyitään lisäämään henkilön itseymmärrystä ja itsehyväksyntää.