KEHO-MIELI Osa 1. Miksi kehollisuus?
KEHO-MIELI Osa 2. Autonominenhermosto ja stressi
Kesälomailen 13.7. – 6.8.2023
Tapaamiset paikan päällä vastaanotolla ja / tai etäyhteydellä (videopuhelu tai tavallinen puhelu).
Minut tavoittaa parhaiten viestillä numerosta 0440 864959 tai sähköpostilla ullamaija@varkaudenpsykoterapia.com. Jätä yhteydenottopyyntö!
ystävällisin terveisin
Ulla
Lähivastaanoton lisäksi käytössä tarvittaessa myös etätapaamiset.
Ota yhteyttä puh. 044 2055 355 tai sähköpostilla
helena@mikkelinpsykoterapia.com
Osoitteeni on Linnankatu 5, 2. kerros.
ystävällisin terveisin
Helena
Onnea etsimässä. Hyvinvointia rakentamassa. Mielenterveyttä tukemassa. Kaikki linkittyvät yhteen. Saman ilmiön eri puolet, osatekijät, rakennuspalikat….miten vain. Miten sinä määrittelet onnellisuuden, mistä sitä haet? Onko se piilossa, vai jossain kaukaisena visiona odottamassa? Usko, että se on tavoitettavissa? Pelkäätkö, ettei se ole sinulle koskaan mahdollista?
Aihe puhututtaa monia ja niin pitääkin olla. Omaa onnea ja hyvinvointia kannattaa pysähtyä ajattelemaan. Sitä kannattaa tavoitella.
Alla onnellisuustutkijan ja elokuvaohjaajan ajatuksia onnellisuudesta.
Onnea etsitään vääristä paikoista. Ihmisille kerrotaan, että kun rahaa, tutkintoja ja menestystä on riittävästi, tullaan onnelliseksi. Sitten kun rahaa on riittävästi, sitä halutaan lisää. Tutkijan mukaan me juoksemme koko ajan jonnekin tullaksemme onnelliseksi. Näin puhuu onnellisuustutkija Emma Seppälä artikkelissa Onnellisuus alkaa, kun juokseminen sen perässä loppuu
Ne ihmiset, jotka ovat aidosti onnellisia, ovat sitä, koska heidän elämällään on tarkoitus. Se ei Seppälän mukaan tarkoita, että onnelliseksi tullakseen täytyy lähteä kehitystyöhön Afrikkaan. Riittää, kun hymyilee vastaantulijoille ja päättää, että auttaa ja kannustaa aina muita. Amerikkalaiset puhuvat palvelemisesta, mutta tuo sana istuu huonosti suomeksi käännettynä.
KUN ALOIN RAKASTAA ITSEÄNI
Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin että ahdistus ja henkinen kärsimys ovat vain varoitusmerkkejä; elän vastoin omaa totuuttani.
Tänään tiedän sen tarkoittavan REHELLISYYTTÄ
Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin kuinka syvästi joku voi loukkaantua siitä että suuntaan häneen toiveitani väärään aikaan, kun hän ei ole vielä valmis, vaikka tuo ”hän” olisinkin minä itse.
Tänään kutsun sitä KUNNIOITUKSEKSI
Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin kaipaamasta toisenlaista elämää, ja näin, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan.
Tänään kutsun sitä KYPSYYDEKSI
Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin olevani kaikissa olosuhteissa aina oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, ja että kaikki tapahtuu täsmälleen oikealla hetkellä. Se rauhoitti minua.
Tänään kutsun sitä ITSELUOTTAMUKSEKSI
Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani, lakkasin suunnittelemasta huikeita projekteja tulevaisuuteen. Tänään teen vain sitä mikä tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi, asioita joita rakastan, jotka saavat sydämeni riemuitsemaan, ja minä teen ne omaan tapaani, omalla rytmilläni.
Tänään kutsun sitä YKSINKERTAISUUDEKSI
Kun aloin rakastaa itseäni, luovuin kaikesta mikä ei ole hyväksi terveydelleni – ruuasta, ihmisistä, tavaroista, tilanteista, kaikesta mikä masensi minua ja loitonsi minua itsestäni. Ensin kutsuin tätä asennetta terveeksi itsekkyydeksi.
Tänään tiedän sen olevan ITSENSÄ RAKASTAMISTA
Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa; siitä lähtien olen ollut vähemmän väärässä.
Tänään ymmärsin sen olevan VAATIMATTOMUUTTA
Kun aloin rakastaa itseäni, en suostunut enää elämään menneisyydessä ja olemaan huolissani tulevaisuudesta. Nyt elän vain tätä tapahtuvaa hetkeä varten.
Tänään elän jokaisen päivän, päivän kerrallaan ja kutsun sitä AUTUUDEKSI
Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että mieleni voi satuttaa minua ja tehdä minut sairaaksi. Mutta kun kytkin sen sydämeeni, tuli mielestä arvokas liittolainen.
Tänään kutsun tuota liittoa SYDÄMEN VIISAUDEKSI
Meidän ei enää tarvitse pelätä riitoja, yhteenottoja ja ongelmia, ei omia eikä muiden; törmääväthän tähdetkin joskus ja niiden pirstaleista syntyy uusia maailmoja.
Tänään tiedän, SE ON ELÄMÄÄ!
Herkät ja överiempaattiset aistivat sanattomasti toisten tunteita ja tarpeita ja kantavat niistä vastuuta oman hyvinvointinsa kustannuksella. He kokevat haastavimmat suhteensa yleensä henkilöihin, jotka ovat emotionaalisesti etäisiä ja ulkoistavat tiedostamattaan vastuun omista tunteistaan muille, kirjoittaa Marika Vepsäläinen Hidasta elämää blogissa. Koko teksti löytyy TÄÄLTÄ
Riippuvuuden taustalla oleva yleinen uskomus on esimerkiksi:
– Olemme lähtökohtaisesti arvottomia ja siksi meidän täytyy olla jotain muuta kuin mitä pohjimmiltamme olemme, jotta kelpaamme muodostamaan suhteita toisiin ihmisiin.
-Luulemme, että pystyöksemme olemaan suhteessa muihin, meidän täytyy tehdä itsestämme sopeutuva, omat tunteensa ja tarpeensa sivuuttava, helppo, vaivaton, herkkyyttään muiden ihmisten tunnetilojen tasaamiseen ensisijaisesti käyttävä, yhteisönsä pyyteetön tukipilari, jonka toiveille on tilaa vasta sitten, kun muut ovat saaneet haluamansa – jos silloinkaan.-
Työstämällä tunnelukkojasi ja -haavojasi.
”Metodeja tähän on monia erilaisia. Emotionaalisen tuskamme työstäminen on kuitenkin ratkaisevaa itsetuntemuksemme kasvattamisessa, hyvinvoinnissamme ja “valaistumisessamme”. Oman tunnekehomme ja sen kipupisteiden kieltäminen ja kiertäminen pitää meidät jumissa samoissa tuskallisissa kaavoissa, joita käytämme välttääksemme kohtaamasta arvottomuuden ja häpeän tunteitamme”, kirjoittaa Vepsäläinen ja jatkaa:
”Kun on herkkä, ylivastuullinen ja itsesyyllistävä, on huonoa kohtelua kokiessaan helppo alkaa mollaamaan itseään ja sanomaan, että tämä on jollain tapaa omaa syytäni ja itseni aiheuttamaa.
Kuten lasten kanssa yleensäkin, tämä lähestyminen ei tuo toivottuja tuloksia. Se vaan syöksee lapsen yhä syvemmälle huonommuuden syövereihin ja pitää yllä sukupolvelta toiselle siirtyvää häpeän ja arvottomuuden taakkaa. Sinä voit vapauttaa sisäisen lapsesi tästä taakasta vaihe kerrallaan. Silloin sisäinen lapsesi voi kokea sitä rakkautta, huolenpitoa, turvaa ja nähdyksi tulemista, jota vaille se on jäänyt. Silloin myös lapsenomainen ilo ja luovuus voivat virrata vapaammin.
Kun työstät tunnehaavojasi, niiden ote sinusta höllenee. Pakottavat yhteydet aikaisemmin haastaviksi kokemiisi ihmisiin laimenevat, kun käsittelet niitä kipukohtia, joita sinussa on noussut pintaan heidän seurassaan. Kun kohtaamme itsemme rehellisesti ja olemme teeskentelemättä kaikkea sitä, mitä olemme, kokemuksemme omasta elämästämme ja suhteistamme muuttuu tunnetasolla kypsemmäksi ja vapaammaksi. Ymmärrämme, että tunteita on eri syvyisiä ja eri lähteistä. Kipuilevassa tilassa olevan tunnekehon tuottamat kokemukset eivät todellakaan ole se ainoa taso, jolla meidän on mahdollisuus olla suhteissa toisiimme.
Se, että hyödynnämme haastavien, riippuvuuteen perustuvien suhteiden antamat kasvumahdollisuudet kohtaamalla ja purkamalla niissä pintaan nousevat tunnemallimme, on merkittävää sekä itsellemme että muille. Kun mallit tulevat tiedostetuiksi ja puretuiksi, ne eivät siirry enää samalla tavalla omille lapsillemme ja muille seuraavien sukupolvien edustajille – ja näyttävät vaihtoehdon toisenlaisesta suhtautumisesta myös aikuisille, joiden kanssa olemme tekemisissä. Se on merkittävä panos koko ihmiskunnan kehitykseen ja hyvinvointiin. Sen meistä jokainen voi antaa oman kypsymisensä, eheytymisensä ja itsensä arvostavan rakastamisen kautta.”
Viha on hyödyllinen tunne, mutta se on eri asia kuin hyökkäävä tai alistuva käyttäytyminen. Tunteiden hallitseminen on taito, jonka voi oppia.
Liian kiltti ihminen tukahduttaa oikeutetunkin vihan, kiivas käy kimppuun ilman syytä. Jämäkkyyden opetteleminen auttaa molempia.
Viha on ihmiselle jo varhaisessa kehitysvaiheessa syntynyt perustunne. Yksi tunteidensäätelyjärjestelmistämme on uhkajärjestelmä. Ihmiselle on lajityypillistä, että kun koemme uhkaa, tunnemme sen vihan ja pelon tunteina. Yleinen väärinkäsitys on, että viha olisi huono tunne ja ilo hyvä tunne. Vihaan voi liittyä häpeää ja ajatus, että se on paha tunne, jota ei saa ilmaista millään tavoin. Näin ei kuitenkaan kannata ajatella, koska tunteet eivät ole hyviä tai huonoja, vaan liittyvät aina tilanteeseen, jossa ne koetaan. Jotta tunteiden aiheuttamia reaktoita voisi hallita, tunteet on ensin opittava tunnistamaan. Vihan taustalla on aina tarpeita, jotka ovat jääneet kuulematta.
Kiltiksi kasvatetut
Vihan tukahduttaminen alkaa jo lapsena.
Kovin miellyttämishaluisilla, sopeutuvaisilla ja empaattisilla ihmisillä – jotka usein ovat naisia – voi olla vaikeuksia tunnistaa omaa ääntä. Viha usein auttaa tässä, koska se kertoo myös siitä, mikä sinulle on tärkeää ja mikä herättää sinussa tunteita. Fiksu lapsi kiltistyy huomatessaan, etteivät vanhemmat kuule hänen vihaansa. Kiltiksi kasvatettua helpottaa usein jo tieto siitä, että kaikki tunteet ovat oikeutettuja, myös viha. Se kertoo, mihin voin suostua ja mihin en.
Oman lapsen viha voi tuntua sietämättömältä, jos on itse joutunut samassa iässä nielemään raivonsa. Kielletyt tunteet ryöpsähtävät esiin, ja äiti alkaa pelätä käyvänsä raivoavan lapsen kimppuun. Ja hei, myös äiti saa olla vihainen. Tunne ei tee hänestä huonoa äitiä, eivätkä pelkät ajatukset vielä vahingoita ketään.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa vihan tunnistaa, sitä paremmin saa kiinni siitä, mistä viha kertoo.Voit miettiä, miksi sinua tietyssä tilanteessa alkaa ärsyttää. Onko kyse esimerkiksi siitä, että dominoivassa porukassa et saa ääntäsi kuuluville? Viha voi toimia hyödyksesi, jos se ikään kuin tuuppaa sinua eteenpäin ja auttaa ylittämään epävarmuuden.”
Viha tuntuu
Harjaantumaton pelkää hallitsemattomuutta, mutta muuten ei voi oppia kuin harjoittelemalla.
Miten pitkä matka ajatuksista sitten on tekoihin? Moni on selittänyt silmitöntä väkivaltaansa sillä, että päässä pimenee ja itsehillintä vain katoaa yhtäkkiä. Voiko kenelle tahansa käydä niin?
Ei voi. Väkivalta ei tule yllättäen, vaikka tekijä niin kokisi. Esimerkiksi parisuhteessa on voinut olla ongelmia kauan, mutta niistä ei ole keskusteltu eikä niihin ole haettu apua. Paine on kasautunut ja lopulta purkautunut väkivaltana.
Hetkellinenkään suuttumus ei tule yllättäen, sillä se tuntuu kehossa. Viha voi kiihdyttää hengitystä tai rypistää otsan. Se pusertaa huulet yhteen ja kädet nyrkkiin, tai rintaa alkaa puristaa ja kasvot lehahtavat punaisiksi. Kun tuntee oman ruumiinsa antamat merkit, saa lisäaikaa päättää, onko suuttuminen tarpeen ja voiko sen estää. Tunteet ja ajatukset myös ruokkivat toisiaan.
Vihan kanssa pärjääminen ja vihasta oppiminen
Alla ”rauhallisia” tyynnyttely- ja neutralisointikeinoja, joilla hallita / sietää viha, jotta voi päästä miettimään mitä vihan tunteen takana on. MUTTA, toisille toimivat paremmin ”rajummat” fyysiset keinot. Juokse, huuda, hakkaa säkkiä, potki tyynyä, revi lehtiä, kirjoita kaikki viha kaunistelematta paperille JA sitten, kun tunnekuohu on laantunut, MIETI mitä vihan takana on.
Kokeile molempia tapoja!
1. Pysähdy
Jos tunnet vihan nousevan niin voimakkaaksi että menetät oman käyttäytymisesi hallinnan, ota aikalisä. Jos pysäytät tilanteen ja lähdet siitä pois, et saa enää vihaa tuottavia ärsykkeitä.
2. Neutraloi tunteesi
Kun keskityt aktiivisesti johonkin neutraaliin asiaan ja lopetat vihan ruokkimisen katkerilla ajatuksilla, tunnereaktio laantuu itsestään. Keskity vaikka katsomaan, miltä puut näyttävät ulkona, tai laske vastaantulevia autoja.
3. Vaihda näkökulmaa
Kun fysiologinen reaktio on vähän laantunut, voit palata tilanteeseen. Mieti sitä vastapuolen näkökulmasta. Mikä hänen tilanteensa oli, kun hän sanoi tai teki jotain, minkälainen päivä hänellä oli mahtanut olla, ja niin edelleen. Näkökulman vaihtaminen edesauttaa oman reaktion laantumista.
4. Onko vihan alla muita tunteita?
Viha on usein sekundaaritunne, eli jonkin toisen tunteen herättämä tunne. Esimerkiksi omaan tarvitsevuuteen liittyvät tunteet voivat olla kasvualusta vihareaktioille. Onkin kiinnostavaa pohtia, mitä vihan alla on. Mieti, mitä toivot ja tarvitset ihmiseltä, joka herättää sinussa näin voimakkaita reaktioita. Mitä muuta kuin vihaa tunnet tätä ihmistä kohtaan?
5. Jaa nämä tunteet toiselle
Jos huomaat, että jollakin ihmisellä ja hänen sanomisillaan on sinulle muita suurempi painoarvo, nämä tunteet on hyödyllistä jakaa toiselle. Tällä tavalla vihareaktio voi auttaa parantamaan ihmissuhdetta.
Psykoterapeutti kertoo miksi viha voi olla hyvä asia
Onko vihan höyryt hyvä päästää ulos?
Lopuksi, sallinette…… Antti Holma / V-laulu
Ai, että helpottaa 😉
<
…itsellesi. Puhu itsellesi kuin ystävälle, sillä neljä viidestä ihmisestä on itseään kohtaa yltiökriittinen samoissa tilanteissa, joissa hän on sallivan ymmärtäväinen ystävälle. Moni tunnistaa tämän piirteen itsessään, mutta ikävä kyllä toteaa vain, että näin se on ilman että tulisi kyseenalaistaneeksi asennetta. Juu, mihin on tottunut, tuntuu ainoalta totuudelta, näinhän se on, mutta silti….kyllä voi itseenkin liittyviä ajatuksia ja asenteita kyseenalaistaa. Helppoa se ei ole, mutta onko moni muukaan asia helppoa?
Nykypäivänä ollaan yleisesti sitä mieltä, että hyvän kautta oppi menee perille. Jätä huomiotta virheet, kannusta onnistumisista. Kepin sijaan porkkanaa. Kehut motivoivat. Etteikö tämä toimisi myös, kun on kyse itsestä. Toimii se.
Ulkopuolelta saadut kehut ovat plussaa myös itsen työstämisessä, mutta ilman sisäisiä kehuja ja kannustuksia ei kovin pitkälle pötkitä. Kukaan muun kuin itse ei voi tietää missä asiassa ja missä kohtaa juuri sinä tarvitset ne kannutavat sanat tai ne myötätuntoiset kommentit. Ihminen itse pystyy toteuttamaan täsmäkannusteen. Sisäisen tyytyväisyyden ja sallivuuden kautta kasvaa se sisäinen kantti, joka mahdollistaa paremman olon ja elon.
Seuraavassa Aamulehdestä poimittua.
Kun sisäinen kriitikkosi alkaa sättiä sinua, pysähdy hetkeksi. Koeta päästä jyvälle, millaisissa tilanteissa mollaaminen alkaa.
Kirjaa ajatukset ylös. Mitä mielessä pyörii?
Miltä kritiikki tuntuu kehossa? Joillekin se aiheuttaa jännityspäänsärkyä tai vatsaoireita. Mitä selkeämmän kuvan saat tilanteesta, sitä helpompi kritiikki on huomata.
Pohdi, mihin sisäinen kriitikko pyrkii. Patistaako se terveellisiin elämäntapoihin tai työn laadukkaaseen lopputulokseen? Jos pyrkimykset ovat hyvät, mieti, miten antaisit itsellesi palautetta toisin.
Hae siis näkökulman vaihtoa. Miten tuossa tilanteessa rohkaisisit parasta ystävääsi tai lastasi?
Kun jotain ikävää tapahtuu, lohduta itseäsi. ”Tosi kurjaa, että olet yrittänyt parhaasi ja sitten käy näin. Tällaista ihmisen elämä on, mutta hienoa, kun jaksoit yrittää.”
Mieti, mikä virheestä huolimatta meni ihan hyvin.
Joillakin konkreettiset teot toimivat ajatuksia paremmin. Kun alat soimata itseäsi, koeta katkaista ajatukset esimerkiksi silittämällä rauhoittavasti käsiäsi tai jalkojasi. Voit myös soittaa ystävälle tai tehdä yksinkertaisia hengitysharjoituksia.
Opettele ylipäätään tekemään jotakin täysin ei-tuottavaa ja ei-suorittavaa. Huolehdi, että sinulla on aikaa myös vain olla, ei vain tehdä.
Tehy-lehden artikkelissa ”Miellän itseni kolmessa osassa” – dissosiaatiossa traumat kapseloituvat psykiatri, terapeutti ja kirjailija Anssi Leikola, sekä kolme traumatisoitunutta henkilöä kertovat traumamuistoista ja dissosiaatiosta.
”Trauma on vaurio, joka syntyy ihmisessä ylivoimaisen vaikean tapahtuman seurauksena. Jotta ihminen selviytyisi elämässä eteenpäin, traumamuistot kapseloituvat erilleen muusta persoonallisuudesta. Dissosiaatio on se kuilu tai muuri, joka syntyy kapseloitujen muistojen ja muun persoonallisuuden välille.
Pohjimmiltaan rakenteellisessa dissosiaatiossa on kyse siitä, että ihmisen persoonallisuus jakautuu traumatisoitumisen seurauksena vähintään kahteen osaan. Osa persoonallisuudesta juuttuu menneisyyteen ja toinen osa persoonallisuutta pyrkii jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut.Tapahtumat jäävät irralliseksi omasta elämäntarinasta, koska ihminen ei pysty realisoimaan tiettyjen tapahtumien merkitystä elämälleen. Totuus ikään kuin katkeaa.
TRAUMAMUISTO on välillä sammuneena. Kun jokin ärsyke laukaisee sen, traumamuisto voi pulpahtaa pintaan erilaisina oireina: sietämättöminä tunnetiloina, takautumina, aistivääristyminä sekä kokemuksena, että oma itse tai ympäristö on vieras. Moni kokee elävänsä kuin elokuvassa tai unessa tai toimivansa kuin robotti.
Oireet voivat olla myös puhtaasti fyysisiä kuten kipua, tunnottomuutta ja lihasheikkouksia tai -nykäyksiä. Oireet vaihtelevat ja niistä voi olla vaikeaa saada otetta. Joskus ihmistä ei edes uskota, kun hän kertoo oireistaan,” Leikola toteaa.
Artikkelin kolme kokijaa ovat kaikki joutuneet lapsuudessaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, mutta on syytä muistaa, että ihmiset traumatisoituvat hyivn erilaisista syistä. Joskus jopa syistä, jotka jonkun toisen mielestä eivät ylitä hänen näkemystään traumasta. Traumakokemusta ei pidä yleistää, eikä vähätellä.
Psykiatrisessa hoitotyössä ja psykoterapiassa kohdataan paljon asiakkaita, joilla on jonkinlainen traumatausta. Kohdataan myös paljon asiakkaita, joiden traumaa ei ole tunnistettu ja jotka ovat saaneet väärän diagnoosin. Tällaiset henkilöt ovat saattaneet ajautua entistä suuremman hämmennyksen valtaan, koska väärä hoito ei auta. Tällainen kokemus luonnollisesti vahvistaa myös käsitystä siitä, että omille ongelmille ei voida tehdä mitään. Usein on myös niin, että traumaan ei päästä kiinni, kuin pidemmän tutkimisen / arvioimisen jälkeen. Eli on joka tapauksessa hyvä, että henkilö on tullut hoidon piiriin, vaikka ytimeen pääsy viivästyisikin. Trauman hoito itsessään on pitkä matka, mutta kuten kyseisen artikkelin kokijatkin kertova, matka joka kannattaa kulkea.
Ihmisellä on valon ja vihreän tarve. Terminenkevät ei nyt huhtikuussa ole juurikaan edennyt ja vielä on odotettava vihreyttä luontoon. Sitä odotellessa pitää saada kotiin kukkia, viherkasveja, yrttejä. Helpottaa vähän. Tulppaanit vaihtuvat muihin kukkiin. Värimaailma muuttuu, silmää alkavat pehmeiden sävyjen sijaan miellyttää kaikki, mikä viittaa raikkaaseen, pastellitkin menevät.
Piti jo käydä kokeilemassa pääsisikö juoksemaan metsäpoluille. Nyt alkaa poluilta jää hellittää, mutta on siellä märkää, vielä on odotettava. No, en kokonaan malta olla poissa, pienimmätkin riittävän kuivat polkupätkät tuntuvat tarpeelliselta hyödyntää.
Entä sitten vapaa vesi! Jäitten lähtö on huimaa. Sitä jaksaa ihastella vuodesta toiseen. Huikeaa on sattua paikalle silloin, kun ”jääkellot soivat”. Kun viimeisiä vetelevä tummunut jääpeite murenee auringon lämmössä ja tuuli helisyttää jääpuikkoja. Ääni on hiljainen, mutta kantava. Helinä hentoudessaan kuvastaa auringon valtavaa voimaa.
Vappukin on jo ihan käsillä. Siitäkin huolimatta, että Vappusää on välillä räntää ja vihmovaa viimaa, niin Vappu edustaa minulle valon ja lämmön voittoa, sen on kevään juhla.
Tehkää pieniä suuria huomioita ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä. Niin, kyllä se kevät alkaa näkyä meissä ihmisissäkin. Katse kääntyy kohti aurinkoa, huulet kääntyvät hymyyn, saattaa jopa tulla vilkaistuksi vastaantulijaakin, hymyilisikö…kehtaako sitä? Kyllä sitä kehtaa. Hei, torikahvilatkin aukeavat toinen toisensa perään!
Tetriksestä apua traumastressin ehkäisyyn?
Tetriksen pelaaminen vähensi traumatakaumien määrää seuraavan viikon aikana, kun pelia pelattiin 6 tunnin kuluessa liikenneonnettomuuden näkemisestä tai siihen joutumisesta. Tutkijoiden hypoteesi oli, että visuaalisesti vaativa peli voisi kilpailla mielikuvien kiinnittymisen kanssa ja näin estää traumaattisten mielikuvien kiinnittymisen muistiin. Tässä koeasetelmassa hypoteesi sai vahvistusta, Tetristä pelanneilla oli viikon kuluttua 62% vähemmän takaumia kuin verrokeilla.
Terapiapsifi-kosketuksen taikaa toivottaa tervetulleeksi mobiililaitteiden maailmaan.
Sivustolle kootaan kuntoutukseen sopivia sovelluksia ja niiden käyttäjäkokemuksia. Kuka tahansa voi lähettää vinkkejä uusista sovelluksista, joten jokainen voi osallistua tämän sivuston rakentamiseen. Lisäksi sivustolta löytyy tietoa mobiililaitteen, tablettitietokoneen tai älypuhelimen, hankinnasta ja sen käytöstä kuntoutuksessa.
Sivut ovat koottu toimintaterapiakuntoutuksen näkökulmasta, mutta niiden sisältöä voi hyödyntää myös muussa kuntoutus- ja opetustyössä, sekä jokapäiväisessä kotiarjessa!
Tutustu ja ihastu! Sivustolta löytyviä sovelluksia öytyy seuraavien linkkien takaa:
Pelisovelluksia lapsille (ja aikuisille). Hahmottaminen,logiikka ja muisti.
Mä niin tykkään =)