Arki arvoonsa!

Helsingin Sanomissa oli 16.9. 2021 juttu nimeltään Taianomainen ark, jossa haastateltiin toimittaja Lena Nelskylää ja onnellisuustutkijaa, psykologian emeritusprofessoria Markku Ojasta.

Nelskylä toteaa:”Ajatellaan, että arki olisi tylsä välivaihe viikonloppujen, lomien ja juhlien välissä. Joku sellainen asia, mistä pitää nyt vain mennä yli, jotta pääsee viettämään sitä hyvää ja omannäköistään elämää. Koska arkea kuitenkin on valtaosa meidän elämästämme, niin siihenhän kannattaisi nimenomaan panostaa”.

MYÖS tutkimustiedon valossa arkeen positiivisesti suhtautuminen kannattaa. Murehtiva elämäntyyli voi emeritusprofessori Ojasen mukaan altistaa masennukselle.

Onellisuuteen ei pidä kuitenkaan pyrkimän pakonomaisesti, vaan oivaltaen ja kokeillen. Lisäksi on muistettava, että hyvän ja mukavan arjen filosofiassa ei unohdeta elämän vastoinkäymisiä, ei tylsistymistä, eikä esimerkiksi persoonan taipumusta alakuloon. Nekin ovat osa arkea, mutta jos pystyy näkemään ja tekemään myös hyviä asioita, niin negatiivineen olo ei pitkity, kuten se tekisi keskittymällä pelkästään murheisiin tai uhkiin.

Omanlaisiaan valintoja tekevän on täytynyt käyydä itsensä kanssa asioita läpi armollisella, hyväksyvällä ja itseä arvostavalla tavalla. Mikäli tällainen asenne itseen on hyvin hataralla pohjalla, niin se altistaa mielen huonosti voinnille, ahdistukselle ja masennukselle. Jos näin on jo päässyt käymään, niin käännetään toisin päin. Harjoitellaan itsen kuuntelua ja viedään itsearvostus käytännön tasolle opettelemalla tekemään hyvinvointia tukevia tekoja omassa elämässä. Ne ovat usein pieniä, mutta sitäkin merkityksekkäämpiä!

Alla muutamia nostoja Hesarin jutusta:

”Myös onnellinen ihminen voi totta kai välillä tylsistyä, mutta hänen on helpompi päästä siitä irti ja nähdä siinä jotain positiivista.”

Itselleen voi aivan hyvin tehdä juhla-aterian ja näyttävän kattauksen. Itselleen saa myös hankkia kukkakimpun.

Hyväntahtoisuus ja avuliaisuus persoonallisuuden piirteinä ovat vahvassa yhteydessä onnellisuuteen.”

Jos kysyy lapselta, miksi maalasit naaman sormiväreillä, niin vastaus on ’huvikseen’.”

Onnellisuuttakin ryöstää, jos kaikkea pitää murehtia ja kaikesta pitää valittaa.”

Osaamattomuuden tunne…..

….ei ole useinkaan sama, kuin osaamattomuus. Kumma kyllä monesti on juuri päinvastoin. Henkilö, joka on perehtynyt laajasti asioihin, tiedostaa, ettei hallitse koko maailman palettia, vaikka osaa silti valtavasti. Kapea-alaisesti perehtynyt kuvittelee, että hallitsee kaiken, koska ei hahmota todellista kokonaisuutta ja asioiden välisiä yhteyksiä.

Kadehtittuna oleminen yhdistettynä tarpeeseen olla samankaltainen, joukkoon kuuluva, hyväksytty. Lahjakkaan vanhemman lapsi, jonka oletetaan olevan automaattisesti samoilla taidoilla (ja kiinnostuksella) varustettu. Sisarussarjan nuorin, aina vähän jäljessä isompia, heikomman osaan jäävä. Temperamentikkaan lapsen kokemus vääränlaisuudesta vaikka arvostelu ei ole kohdistunut esimerkiksi minkään taidon osaamiseen. Uupuneena tehty itsearviointi ja vertailu toisiin, ”taitaviin” ja ”jaksaviin”. Epävärmuus uuden äärellä. Jne…..

Näin harjoittelet tunnistamaan omaa osaamistasi monipuolisesti!

Psykologi Tiina Ekman:

”Jos haluaa oppia tunnistamaan omaa osaamistaan paremmin, kannattaa listata kynän ja paperin avulla omaan osaamiseen ja taitoon liittyviä sanoja. Sen jälkeen voi pohtia kuinka hyvin mitäkin asiaa osaa. Esimerkiksi minä voisin kirjoittaa, että tykkään leipoa leipää. Kuinka hyvä siinä olen? No, aika keskinkertainen. Sen lisäksi tykkään pelata pojan kanssa koripalloa. Kuinka hyvä siinä olen? Aika surkea, mutta sitäkin innokkaampi. 

Kynä ja paperi auttavat hahmottamaan asioita eri tavalla. Pään sisässä tunteet kietoutuvat meidän mielessä pyöriviin asioihin varsin voimakkaasti. 

Paperin ja kynän avulla hahmottuu myös hyvin, minkä asteista meidän osaaminen eri asioissa on. Sitä kautta voi aueta laajempi kuva siitä, millainen itse on. Ei pelkästään niin, että en osaa tätä enkä tuota. Voi tehdä sellaisen osaamis-cv:n, jossa voi leikitellä myös sillä, mitä kaikkea haluaisi oppia lisää. 

Voi pohtia myös sitä, mitä tykkää ja haluaa tehdä riippumatta siitä osaako vai ei. Saanko tehdä asioita, joista nautin? Saanko mennä karaokepubiin kiekumaan, vaikka minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä, mutta nautin siitä suunnattomasti? Onko se luvallista?” 

Lue lisää alla olevista artikkeleista ja uutuuskirjoista.

En ole hyvä, enkä onnistu missään – kaksi naista kamppailee osaamattomuuden kokemuksen kanssa

Kun Emilia sai kymppejä koulussa,hän valehteli saavansa kaseja….kateuden kohteena oleminen voi aiheuttaa huijarisyndrooman ja ajaa uupumiseen

Minun mantrani


Kirjoitin blogitekstin 31.12.2014 otsikolla LET YOUR FAITH BE BIGGER THAN YOUR FEAR S. Poimin sieltä tähän yhden lauseen, joka puhuttelee minua suuresti – edelleen.


”Yksi suurimmista peloistani on se, että unohdan elää.”

Olen elänyt ja olen pelännyt. Elämä on antanut ja se on ottanut. Ihmissuhteet ovat eläneet ja on ollut aikoja, jolloin on ollut tarpeen päästää jostain irti ja toisaalta, elämääni on tullut uusia ihmissuhteita ja asioita. Elämä on kulkenut taakse ja eteen, paljon miettien ja pohtien. Toisaalta on ollut hetkiä, jolloin olen ollut täysin jumissa itseni kanssa. On ollut myös hetkiä, kun olen seilannut hyvin syvissä vesissä ja olen ollut lähellä antaa kaiken mennä.


Välillä olen ollut keinoton tunteideni kanssa ja olen aika ajoin sitä edelleen. On ollut päiviä ja öitä, jolloin olen kokenut oloni turvattomaksi ja ainoa turva, on tullut ulkoapäin.Tuosta alussa mainitsemasta kirjoituksestani on kulunut pian seitsemän vuotta. Kysyn, että olenko unohtanut elää? En. Koen, että olen saanut elää henkisesti rikasta elämää. Suhde elämään ja tapaan ajatella elämästä, on minussa muuttunut. Vaikeina hetkinä, en tartu itseäni vahingoittaviin vanhoihintotuttuihin keinoihin, vaan pyrin miettimään – Mitä tarvitsen nyt? Mikä on minulle hyvästä? Aina en löydä vastausta kysymykseeni. Silloin turhaudun ja väsyn itseeni. Useimmiten vastaus löytyy perusarjesta ja arjen askareista. Ja ellei löydy, niin sekin on ajoittain ihan ok.


Jokin aika sitten eteeni tupsahti kirjoitus, jossa puhuttiin ”murehtimisvapaa vartista”. Olen sitä yrittänytottaa haltuun ja harjoitella minulle sopivia keinoja mahdollistaa sellainen.


Muutama päivä sitten havahduin illalle siihen, että itken ja olen surullinen jostakin. Olin tuolloin tekemässä tilaa unelle, mutta pääni sisällä oli täysi kaaos ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. En tiennyt mistä itku nousi tai mihin se liittyi.

Olin tallentanut puhelimessani olevalle soittolistalle kappaleen, joka rauhoittaa oloani ja sitä kuunnellessa saavutan hetkittäin eräänlaisen flow-tilan. Tuota kappaletta kuunnellessa mieleeni alkoi itkun keskelle tulvia lyhyitä lauseita. Niitä ääneen hiljaa lausuessani, pääni sisällä oleva sekamelska alkoi lokero lokerolta tyyntyä.


Nimesin nämä lauseet minun mantroikseni, jotka ovat minun ”murehtimisvapaa varttini”. Se on minun
uskoni ja luottamuksen lähde, joka on suurempi kuin sisäinen pelkoni.


Minun mantrani ovat seuraavia:
– Haihduta kaikki murheet, tuo mukanasi hyvän olon purjeet
– Huolesi jontkaan heitä, ilo ja onnellisuus kehoosi keitä
– Hengitä syvään lempeys ja hyvä, puhalla ulos pimeys ja paha
– Vie pois surujen tonni, tuo tullessasi ilo, valo ja vapauden onni
– Ota vastaan hiljaisuus ja rauha, tunne sanattomuus ja viisauden taika


Näin jälkeenpäin miettien olin päässyt tilaan, jossa olin palannut kaukaa, takaisin itseeni ja tähän hetkeen. Olin saavuttanut olotilan, jossa ei ole mennyttä eikä tulevaa. Siinä hetkessä minun oli hyvä ja turvallista olla.


Tunsin oman kehoni ja omat rajani. Sen, että elän ja hengitän.

-Unikukka