Unohteletko, kadotatko…?

Eikö se juuri ollut tässä, käsissä…..mihin kummaan sen laitoin? Ei mitään mielikuvaa. Ei myöskään siitä, mitä olinkaan sopinut tälle päivälle vai oliko se huomiselle? Olenkohan unohtanut tänään jotain….on epämääräisen outo tunne, mutta kun en tavoita mitä se voisi olla?

Ei välttämättä tarvitse olla kyse ADAH:sta eikä muistisairaudesta. Voi olla, että pyrit keskittymään liian moneen asiaan yhtäaikaa, jolloin et tietoisesti keskity mihinkään eikä muistijälkeä pääse syntymään.

Stressi ja kiire pahentavat hukkaamista. Erityisesti sitä voimistaa multitaskaaminen eli yritys tehdä useaa asiaa samaan aikaan todetaan Hesarin jutussa Kadonneen jäljillä. Jutussa on haastateltu aivotutkimuksesta väitellyttä Heltti Oy:n työterveyspsykologi Mona Moisalaa ja tiedonkäsittelyn rajoituksia tutkinutta psykologian tohtoria,Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikköä Virpi Kalakoskea.

Tutkijoiden mukaan unohdamme asioita joko siksi, ettemme löydä tietoa muististamme, tai siksi, ettei tieto alun perinkään painunut muistiin. Ihminen ei siis voi muistaa mitään, mihin huomio ei ole kiinnittynyt. Jos siis haluaa välttää hajamielisyydestä johtuvaa tavaroiden hukkaamista, tärkein neuvo on miettiä, miten omassa elämässä voisi vähentää jatkuvaa monitekemistä, Kalakoski neuvoo.

JATKUVA hyppely asioiden välillä on myös itseään vahvistava ilmiö. Esimerkiksi jatkuva puhelimen selailu muun tekemisen ohessa totuttaa aivoja toimimaan ei-keskittymistä vaativalla tavalla. ”Ihminen käyttää aivojaan eri tavalla keskittyessään kuin tehdessään useaa asiaa samaan aikaan”, Mona Moisala sanoo. Aivot taas toimivat yksinkertaistettuna niin, että ne aivopolut tai -verkostot, joita aktiivisesti käytetään, vahvistuvat. Mitä enemmän harjoittaa monitekemistä, sitä pinttyneempi tapa siitä tulee. Monitekeminen myös lisää elimistössä stressiä, mikä vaikeuttaa keskittymistä.

Viitteitä tästä saatiin Mona Moisalan ja hänen tutkimusryhmänsä kokeesta, jossa he kysyivät koehenkilöiltä ensin tutkimuslomakkeella arjen multitaskaamisesta, jatkuvasta hyppimisestä asioiden välillä.

Tämän jälkeen henkilöiden aivoja kuvattiin aivoskannerilla samaan aikaan, kun he suorittivat keskittymistä vaativia tehtäviä.

”He, jotka kertoivat multitaskaavansa arjessaan paljon, olivat tehtäviä tehdessään herkempiä häiriöille, eli he tekivät enemmän virheitä keskittymistä vaativassa tehtävässä, kun läsnä oli huomiosta kilpailevia häiriöärsykkeitä. Ei voi suoraan sanoa, onko multitaskaaminen sen syynä, mutta tällaisen päätelmän puolesta puhuu tieto siitä, miten aivot toimivat”, Moisala sanoo.

Ainaha kiirettä, stressiä, eikä multitaskaamistakaan pysty välttämään. Psykologi Meri Lähde romuttaa vanhan uskomuksen siitä, että jos laittaa asioita muistiin, niin kohta ei ilman lappuja muista mitään. Lähde toteaa: ”Muistille tekee itse asiassa hyvää, jos sen toimintaa tukee vaikka perinteisillä muistilapuilla. Silloin ihmisen ei tarvitse turhaan pinnistellä kuormittavan arjen keskellä muistaakseen asioita. Aivoihin jää kapasiteettia käsitellä ja painaa mieleen muita tietoja, ja mieli saa myös levätä.”

Miksi vapaaehtoistyötä kannattaa tehdä?

Sen lisäksi, että vapaaehtoistyöstä on apua jollekin, niin siitä on hyötyä myös tekijälle. Frank Martela on tutkinut suomalaisten hyvinvointia. Saman suuntaisia tuloksia tulee myös maailmalta, aihetta on tutkittu erityisesti ikääntyneiden ihmisten näkökulmasta.

Taustalla on ajatus, että kun perustarpeet ovat tyydyttyneet, ihmisen hyvinvoinnille on merkityksekästä saada tehdä ja toimia sopivan verran ja sopivassa ajankohdassa. Eli vapaaehtoistyön tulee olla todellakin vapaaehtoista ja omista tarpeista lähtevää, silloin siitä ulosmitattava hyöty on merkittävä. Lisäksi on todettu, että loppujen lopuksi ihmisen ei ole hyvä olla liiaksi jouten. Täytyy osata levätä, mutta jossain kohti pelkällä levolla ei enää ole positiivisia vaikutuksia. Ilmiötä on tutkittu esimerkiksi lottovoittajien ja eläkeläisten keskuudessa.

Ihmisellä on tarve olla osa jotakin ja olla tarpeellinen. On myös tarve saada nähdä työn tulos, myös työn tuottama hyvämieli toisille. Nykyisin puhutaan helpon elämän perässä juoksemisesta ja että ihmiset eivät ole valmiita näkemään vaivaa. Suuressa kuvassa näyttää kuitenkin siltä, että tyytyväisyyttä tuottaa enemmän kokemus siitä, että on joutunut jonkin verran ponnistelemaan tavoitteen saavuttamiseksi. Sama pätee monilla eläinlajeilla, mutta perustarpeiden tyydytyttyä. Jos on valtava nälkä, ottaa eläin ruoan heti, kun se ilmestyy näköpiiriin, muuten ruoan suoma tyydytys on suurempi pienen ponnistelun jälkeen. Ihmisiin palatakseni, vapaaehtoistyö saattaa vastata sosiaalisiin tarpeisiin. Toisille sosiaaliset kokemukset ovat keskeistä hyvinvoinnille, toisille sen merkitys ei ole yhtä suurta. Yleisestiottaen suurin osa meistä kuitenkin haluaa edes löyhästi kuulua johonkin ryhmään.

Tässä joitakin vaikutuksia: Tutkimusten mukaan altruistiset ja vapaaehtoistyötä säännöllisesti tekevät elävät keskimäärin pidempään ja onnellisempana. Tämä on havaittu jopa solutasolla. Vapaaehtoistyö on yhdistynyt myös vähäisempään sosiaaliseen eristäytymiseen ja masennuksen oireisiin sekä hitaampaan kognitiiviseen rappeutumiseen – mikä tarkoittaa dementian riskin pienenemistä. Vapaaehtoistyö alentaa verenpainetta. Kahdentoista kuukauden aikana vähintään 200 tuntia vapaaehtoistyötä tehneillä oli 40 prosenttia pienempi korkean verenpaineen riski kuin niillä, jotka eivät tehneet vapaaehtoistyötä.

Hyötyvät vaapaaehtoistyöstä myös nuoremmat, mutta ymmärrettävästi monella ei ole nuorena tai nuoressa aikuisuudessa aikaa, ja kuten edellä todettu, väkipakolla ei kannata aikaa repiä tähänkään hommaan.

Jäbät & Tunteet

Jäbät & Tunteet on podcast, jossa miehet käyvät miehen tunteita normalisoivaa keskustelua omakohtaisten kokemusten kautta. Podcastin kuuntelijoista suurin osa on edelleen naisia, mikä kertoo siitä, että tunteet ovat luontevampi osa naisten elämää ja kiinnostuksen kohdetta. Naisilla on myös tarve ymmärtää miehiä, heitä, jotka eivät itse tunteistaan avaudu. On se karua, että mies joutuu / oppii erkaantumaan tunne-elämästään, kun pienet pojat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti samalla lailla herkkiä ja tuntevia samoin kuin pienet tytötkin. Podcastin kaltaisella keskustelulla on tarvetta ja toivotaan että tämä puhe löytää paikkansa miesten keskuudessa.

Podcastin esittelyteksti: Jäbät&Tunteet-podcastissa yhteisen mission, mutta erilaiset taustat omaavat ystävykset Miro, Nasim ja Nosh keskustelevat jäbien, eli mieheksi identifioituvien tunteista. Podcast pyrkii omalla esimerkillään rohkaisemaan kaltaisiaan avoimeen keskusteluun sekä normalisoimaan jäbien tunteista puhumista. Sarjassa käydään läpi omakohtaisia, kipeitäkin kokemuksia elämästä ja erityisesti tunne-elämästä.

Kolmoskauden jaksot on nyt myös nähtävissä meidän YouTube kanavalla! https://www.youtube.com/channel/UCrSwFAKoNh08G

Instagramissa jabatjatunteet

Spotifyssa

Hesarin juttu Jäbän malli

Onko sinulla palautumisvaje?

Stressistä palautuminen on sekä unen että työpäivien aikana monilla aivan liian vähäistä. Sykeanalytiikkaa tekevän Firstbeatin mukaan loppuvuonna koetaan stressiä muuta vuotta enemmän. Lue lisää Ylen jutusta Sadantuhannen työntekijän mittaukset kertovat palautumisvajeesta – monien työpäivissä ei ole yhtäkään stressistä palauttavaa hetkeä

Palautumisvajeesta kertovat sydämen sykevälivaihtelun mittaukset, joita Firstbeatin mittalaitteilla on tehty vuosina 2017–2021. Nämä havainnot koskevat noin sataatuhatta henkilöä. Tuon viiden vuoden seurannan ja sadantuhannen henkilön mittaustulosten mukaan vain noin 40 prosenttia yöunista palautti kehoa riittävästi. Työpäivien aikana palautumista puolestaan tapahtui tarpeeksi vain noin 30 prosentissa mitatuista päivistä. Ei kovin hyvä tulos!

Kun tätä hetkeä ajatellaan, niin loppuvuosi ei tilastojen valossa näytä lupaavalta. Syksyn pimeys ei helpota palautumista, loppu vuotta kohden usein työkiireet tai opiskelupaineet lisääntyvät, edellisestä lomasta on vierähtänyt jo pitkä aika ja saattaa Joulukiireetkin painaa päälle. Asetelma on haastava, mutta juuri siitä syystä pienetkin tauotukset ja levon hetket ovat kullan arvoisia. Unta ei korjata hetkessä, mutta palauttavampaa unta kohden saa itseään autettua huokaisemalla päiväaikaan niin usein kuin mahdollista. Katso edellisestäblogitekstistä Ylikierrosten tasaamiseksi linkkivinkit parasympaattisen hermoston aktivoimiseen ja stressitason laskemiseen.

Monille Firstbeat – hyvinvointianalyysi on tuttu työterveyshuollon kautta. Kolmen vuorokauden seuranta sydämen sykevälivaihtelusta. Samaa seurantaa tekevät useat sykettä mittaavat äly- ja urheilukellot sekä älysormukset, joiden data ei liene ihan verrattavissa Fearsbeatiin, mutta väitän, että pääsääntöisesti riittävän suuntaa antavaa, jotta tietoa voidaan hyödyntää oman hyvinvoinnin tueksi. Kaikille itsensä mittaaminen ei sovi. Joillekin seuranta aiheuttaa ahdistusta ja toisille vahvistaa pakkomielteistä itsetarkkailua. Kokemukseni mukaan monille seuranta kuitenkin sopii.

Psykoterapiassa kuormituksen ja palautumisen seurantaa voi hyödyntää realismin vahvistamiseksi. Moni luulee, että ei kuuluisi olla näin väsynyt ”kun en mitään oikein teekkään”. Usein myös luullaan, että kyllä uni vamasti palauttaa, jos nukkuu pitkään, mutta aika ei ole tae. Stressaantunut elimistö ei välttämättä lepää unessakaan, kuten em. Firstbeat pitkäaikaisseurannan tulos karusti osoittaa. Joskus mittaus on terapiaprosessissa apuväline kehon tuntemusten realistiseen arviointiin. Jos henkilö on oppinut ajattelemaan, että jalkojen heikotus ja hengästyminen kuntosalilla ennakoivat paniikkikohtausta, niin älykello näyttää, että keho reagoi terveellä tavalla kuntoilijan kuormitukseen, eikä kyse ole uhkaavasta paniikista. Kun kellot tai sormukset alkavat vähitellen näyttämään palauttavampaa uniaikaa, niin se luo toivoa toipumisesta. Palautumisen prosessi kun on pitkä ja polveileva, niin on luonnollista että usko tilanteen korjaantumiseen meinaa välillä kadota.

Ylikierrosten tasaamiseksi…..

…..vahvista parasympaattista hermostoa.

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermostoaktivoituu silloin, kun meidän täytyy ponnistella, puolustautua tai olla valppaina – juuri siihen liittyy kuuluisa “taistele tai pakene” -reaktio. Parasympaattinen hermosto puolestaan on aktiivinen levossa ja unessa. Molemmat ovat elintärkeitä. Ongelmia syntyy epätasapainosta – esimerkiksi pitkittyneen stressin myötä sympaattinen hermosto voi ottaa liian hallitsevan roolin. Tällöin palautuminen alkaa häiriintyä. Palautumisongelmista voivat kieliä univaikeudet, ruoansulatusongelmat, jatkuva flunssakierre, epätyypillinen hajamielisyys, ärtyneisyys ja kyvyttömyys rauhoittua. Tilanteen päästessä pahaksi ollaan jo loppuunpalamisen äärellä.

Jos hermosto käy kierroksilla, edes uni ei välttämättä ole palauttavaa – vaikka nukkuisikin tuntimäärällisesti tarpeeksi! Hyvä uutinen on se, että palautumisesta ja rauhoittumisesta vastaavaa hermoston osaa voi tietoisesti vahvistaa ja aktivoida.

TÄÄLTÄ löydät monta kokeilemisen arvoista vinkkiä. Uusi muusa blogin kirjoittaja Eeva Kolu toteaakin lopuksi, että älä ota vinkeistä uutta suoritettavaa, vaan poimi itsellesi sopivat osaksi omaa arkeasi!

Ylen juttu: Eeva Kolu, 34, paloi kolmesti loppuun ja puhuu nyt millenniaalien burnoutista, jotta voisimme olla itsellemme armollisempia – 5 syytä, miksi nykyaika uuvuttaa

Kolun kirja: Korkeintaan vähän väsynyt