Jazzpianisti Iiro Rantala on sitä mieltä, että suomalaiset muuttuvat kuukausien mukaan ja sävelsi 12 vuodenajasta sekä suomalaisten sielunmaisemasta kertovan sävelteoksen My Finnish Calender. Tämä on mainio!
Mitä Iiro sitten kertoo vuoden kulusta? Hän huomaa, että tammikuu on katumuksen kuukausi siksi, että joulukuussa tuli tuhlattua, tehtyä kaikki vaanivat työt ja juostua oravanpyörässä. Uutena vuotenakin tuli juhlittua liikaa. Helmikuussa suomalaiset ovat parhaimmillaan, koska lumi on viimeinkin tullut taas ja silloin voi keskittyä talven leikkeihin. Mutta maaliskuussa suomalaiset ovat jo kyllästyneitä talveen ja haaveilevat pääsystä Pariisin kevääseen. Huhtikuu on paradoksi, jolloin itsemurhatilastoissa esiintyy piikki. Tällöin tulisi muistaa soittaa kavereilleen.
Toukokuussa suunnitellaan kesää ja etsitään nuoruuden idoleiden keikkaa suomalaisilta musiikkifestivaaleilta, joissa keski-ikäinen huomaakin päätyneensä diggailemaan 20-vuotiasta EDM-artistia. Kesäkuu ei olekaan kesän kuukausi, vaan valheellisen onnen aikaa, jolloin on kylmä, vanhemmat töissä, lapset lomalla ja vailla tekemistä. Kreikan matkatkin on myyty loppuun.
Heinäkuussa onni alkaa taas, koko maa on suljettu ja mökkikausi päällä. Suomalaiselta on helpompaa saada seksiä kuin kutsu kesämökille. Elokuussa on paras sää, mutta kaikkien on päästävä takaisin työhön ja kouluun. Kun onnen syitä kaivelee, ei koskaan tiedä, mitä sieltä löytyy.
Jopa suomalaiset ryhtyvät syyskuussa romantikoiksi. Luonto on äärimmäisen kaunis ja ilmassa on jo pienoinen myrskyn mahdollisuus. Lokakuussa energiataso nousee, kunnon myrsky saattaa ilmaantua ja voimia kerätään talvea varten. Marraskuun pimeys sopii suomalaiseen melankoliaan eikä kukaan edes teeskentele olevansa hyvällä tuulella. Useat suomalaiset löytävät pimeydestä suurta kauneutta ja yksinäisyyttä ja piiloutuvat sen suojiin.