Terapeuttinen luovuus. Psykoterapeutti on luovan työn tekijä. Näin olen aavistellut jo pitkään, nyt sattui tätä käsittelelevä kirjoitus silmiini ammatillisessa suljetussa ryhmässä, minkä vuoksi en kyseistä juttua tähän linkitä, mutta ajatuksia siis…
Luovuutta käytetään terapiaprosesseissa monella tavalla, esimerkiksi musiikki- kuvataide- ja tanssiterapiassa, sekä psykodraamassa. Nyt en puhu näistä, vaan psykologisesta luovuudesta ja luovasta ajattelusta.
Psykoterapiaa voi tehdä manuaalipohjaisestikin, kyllä……mutta se ei ole koskaan ollut minun tapani suhtautua asiaan. Manuaalit antavat hyvää pohjastruktuuria ja toimivat ikään kuin tarkistuslistoina siitä, mitä noin niin kuin yleisesti kannattaa ottaa huomioon kyseisen aihepiirin kohdalla.
Minä koen, että luovuus terapiatyössä on teoriatiedon, työkokemuksen, elämänkokemuksen ja jossain määrin myös erilaisten terapeuttisten lähestymistapojen yhdistelemistä. Yhteiskunnallisten ilmiöiden, ajankuvan ja eri kontekstien tutkimista ja vertailemista asiakkaan tilaan ja tapaan toimia, ajatella sekä tuntea. Uuden tiedon hakemista. Kurkkaamista asiakkaan lähimenneisyyteen muutaman sukupolven laajuudella ja visioimista tulevaisuuteen. Mielikuvien ja mielikuvituksen käyttämistä. Kehollisten kokemusten linkittämistä psyykkiseen kokemiseen. Huikemmillaan se on sitä, kun huomaa keskustelun kuluessa luovansa yhdessä asiakkaan kanssa uusia näkökulmia ja uutta ymmärrystä, myös itselle.
Terapeutti, kuten kukaan muukaan työntekijä ei ole aina yhtä luovassa olotilassa, eli sekin pitää sietää, että ihan parastaan ei aina pysty antamaan. Samaa ei voi myöskään odottaa asiakkaalta. Pitkissä terapioissa onneksi on riittävästi aikaa olla välillä vähemmän luova ja silti ehtii prosessoimaan, muokkaamaan, muuttumaan ja luomaan. Voi senkin sanoa, että toiset asiakkaat inspiroivat enemmän luovuutta, kuin toiset. Psykoterapia tapahtuu vuorovaikutuksessa.
Alla hienosti ilmaistuna samaa asiaa:
Tor-Björn Hägglund viittaa psykoanalyytikko Erns Krisiin Psykoterapiasäätiö Monasterin sivuilla julkaistussa kirjoituksessa, Luovuus: Psyykkisenä tapahtumana luovuus on uudenlainen ideoiden, ajatus- ja tunnekuvien yhdistelmä. Luotu uusi yhdistelmä on enemmän kuin pelkkä yhdistettyjen aineksien summa. Näiden lisäksi luotu yhdistelmä sisältää luovan henkilön tai henkilöryhmän omakohtaisen panoksen, joka yhdistää luovan aikaansaannoksen sen luojaan. Luovuus on siten psyyken sisäinen tapahtumasarja, joka on enemmän kuin teknillinen taito, taiteellinen imitaatiokyky ja aktiivinen aikaansaaminen yleensä. Vain ihminen pystyy psyykkiseen luovuuten, koska tämä edellyttää pitkälle kehittynyttä persoonallisuuden struktuuria
Hägglund jatkaa: Luovuus sitoo ihmisiä yhteen. Koetaan yhteenkuuluvaisuudentunnetta jaetun ajatus- tai tunnesisällön suhteen. Luovuudessa koetaan arvokkaana se, että voidaan jakaa toisen henkilön kanssa yhteisenä asiana jotakin hyvin henkilökohtaista ja omaa arvoa lisäävää. Näin ollen luovuus vähentää tai poistaa kokonaan yksinäisyyden, irrallisuuden ja ulkopuolisuuden tunteen, joka aina enemmän tai vähemmän liittyy tasapainottomaan tai häiriintyneeseen mieleen.