6. Korona-viikko

Elämme ihmiskoetta, mennessä näkee, miten kukin suhtautuu pitkittyneeseen poikkeustilanteeseen.

Asiakkaissa näkee, että nyt alkaa kuormituskyky olla koetuksella, stressitasot nousevat ja oireistot alkavat nostaa päätään. Kellä minkäkinlainen, se omanlainen. Kuormittajana ei ole henkilökohtainen tai läheisen virussairaus, ei taloudellinen katastrofi, vaan pitkittynyt stressi, mikä poikkeuksellisesta ja epävarmuutta provosoivasta tilanteesta nousee.

Nostan pinnalle uudelleen ja uudelleen kriisipsykologin sanoja: ”Yllätyksetön arki kuluttaa vähiten energiaa”. Yllätyksetön, mutta ei tyhjä, sillä toimeton arki passivoi. Arkeen pitää saada mahdollisimman normaalit rutiinit.

Viikon mediapiristykseksi näyttää aina nousevan joku DT:n möläytys. Voiko tuota kyllä enää edes piristykseksi noteerata, menee ainakin tosi mustan huumorin puolelle, sillä niin käsittämättömiä ajatuksia tuon oranssin miehen suusta sinkoilee. Nyt hänen kekkasemastaan vinkistä vaarin ottaneet ovat alkaneet juoda käsidesiä tai valkaisuainetta, ne kun saattavat estää Koronan tarttumisen….=/ Myrkytyskeskuksen linjat ovata kuulumma olleet kuumana New Yorkissa!

Hoh, hoijaa. Tällaisia ihmiskokeita en tarkoita tuolla millä aloitin. Ihan vaan sellaista yksilötason emotionaalista ja kognitiivista havainnointia ajattelin….