Edelliseen tekstiin viitaten suurien haaveiden tavoitteleminen kannattaa. Mikä sitten on kenellekin suuri, jopa epärealistiselta haaveelta vaikuttava tavoite, eroaa suuresti. Minulle psykoterapiayrittäjäksi ryhtyminen tuntui pitkään aivan mahdottoman jännittävältä ja kaikin tavoin mahdottomalta. Mahdottomalta, vaikka itse työ oli tuttua ja sitä, minkä omimmaksi koen.
Mietin asiaa varmaan ainakin viisi vuotta. Sinä aikana kävin kolmesti Uusiyrtyskeskuksessa tms., nimi taisi ehtiä vaihtua tuona aikana ainakin kerran. Sitten vihdoin aloittelin yhtenä iltana viikossa vuokralla kollegalla ja siitä sitten varovasti hivutellen lisää ja lisää. Tarkalleen 1.2.2017 jäin kokonaan pois muista töistä ja siirryin ihan itseni varaan. Olin laskenut ainakin sataan kertaan eteen ja taaksepäin, että homma kannattaa niin, että elän työlläni. Silti piti vielä kerran käydä siellä Uusyrityskeskus Dynamossa lasketuttamassa asiantuntijoilla, että onko riskibusiness? Sanoivat että ”No ei ole, annahan vuoan männä”! Sitten siis uskalsin ja kliseisesti , mutta onnellisesti voin sanoa, että ”sitä ainoatakaan päivää en ole katunut”.
Kaiken kaikkiaan näitä yrityshommia on nyt siis tullut tehtyä viisi ja puoli vuotta. Joka vuosi oppii jotakin uutta. Täsmentyy se, mihin aikansa kannattaa käyttää. Ulkopuolelta tietysti tulee uusia vaateita ja mitä sitten Sote tuokaan aikanaa tullessaan. Sitä ei ihan halua vielä ajatellakkaan, kun tuntuu nuo suunnitelmat muuttuvan vielä vauhdikkaasti. Tällä erää ollaan siinä uskossa, että näihin pskoterapiahommiin ei tarvitse odottaa suurempia muutoksia ennen vuotta 2025. Äkkiäkkös tuokin jo eteen tulee, mutta sinne saakka nyt vissiin psykoterapiat kulkevat Kelan kautta, mikä on ollut hyvä systeemi. Ainut huono asia on se, että Kelaterapioihin pitää olla jo diagnoosi, eli todettu sairaus. Elikkä on joutunut sairastelemaan melkoisen kauan. Toisaalta, tuuppaa olemaan kuitenkin niin, että ihmiset odottavat valtavan kauan joka tapauksessa, ennen kuin lähtevät hakemaan apua. Kuitenkin, ei olisi huono uudistus se, että terapiaan pääsisi nopeammin ja helpommin. Ehkä ihmiset alkaisivat myös herätä asialle aiemmin, kun hoitoon pääseminen ylipäätään olisi helppompaa.
Jos vielä tähän yrittäjän arkeen. On ihan tosissaan oikein mukava mennä työhuoneelle, omaan rauhalliseen soppeen. Työ on mukavaa, no eihän se ihan kevyemmästä päästä ole, mutta minulle sopivaa ja asiakkaat ovat huippuja. Työn mielekkyys ja sopiva kuormitus ovat myös vahvasti kytköksissä siihen, miten työmääränsä ja aikataulunsa suunnittelee. Itseäni kiitän siitä, että vaikka ahkerasti työskentelen, niin osaan kuitenkin vetää rajat sille paljonko otan asikkaita ja paljonko työtä teen. Joka päivälle maltan jättää tunnin lounastauon ja päivät aloitan hyivnkin inhimillisen myöhään. Työhän on kuitenkin hievenen iltapainotteista.
Mutta, siis huolehdin siitä, että päivät alkavat kiireettömästi ja aikaa jää harrastuksille. Aika hyvinkin jää nykyisin aikaa. Hepsuilu (ratsastus) on lisääntynyt ja palasin takaisin kuntosalille. Hups, kun huomasin mennessäni, että olin edellisen kerran käynyt puntilla 1900-luvulla! Eikä ne hommat ole kuulkaas kovin paljon muuttuneet. Enkä pelkästään venkoile punttien kanssa, vaan juoksentelen, soutelen ja pyöräilen. Ajattelen tietoisesti kuntoillessa tätä yrittäjän työtäkin. Kannattaa olla kohtalaisessa kunnossa, että jaksaa työssä ja jaksaa työn ulkopuolella. Kukkaan ei tee näitä hommia minun puolesta, eikä kukkaan maksa minulle palkkaa, jos en tee työtä. Kuntoilen myös omaksi ilokseni ja nautinnokseni, on se vaan niin mukavaa =).
Kai tässä voi lopuksi todeta, että ihan hyvin meni 2017. Parin tunnin päästä kääntyy vuosiluku ja toivotaan, että hyvin menisi tuo Uusi Vuosikin!