Sota Euroopassa, uhkaava naapurimaa ja epävarmuus tulevasta on nyt monen mielessä. Lisäksi jaksamista kuormittaa kaksi vuotta jatkunut koronatilanne.
Kriisin etenemisen ensimmäinen vaihe on nimeltään shokkivaihe. Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuli monelle suurena yllätyksenä ja järkytyksenä. Tähän liittyi voimakas epäusko: tämä ei voi olla totta, tällainen ei voi tapahtua uudestaan tämän päivän Euroopassa.
Tämän jälkeen seuraa reaktiovaihe. Siinä keskeistä on selvittää, mitä on tapahtunut. – Monet ovat alkaneet seurata uutisia todella herkeämättä, ja se liittyy juuri tähän. Niiden seuraaminen on myös hyvin koukuttavaa, koska tietoa on niin hyvin saatavilla.
Seuraavaksi vuorossa on käsittelyvaihe. Siinä keskeistä on miettiä, miten tapahtuneesta selvitään. Ja juuri tässä yhteydessä tulevat esille yksittäisten ihmisten omat varautumissuunnitelmat, varmuusvarastot ja erilaisten tarvikkeiden hamstraaminen. Muita varautumistapoja ovat esimerkiksi väestönsuojien sijainnin ja kunnon selvittäminen, passien uusiminen tai hankkiminen, käteisen rahan nostaminen ja säästäminen, maanpuolustuskurssille hakeutuminen ja suunnitelmat siitä, mihin perhe voisi muuttaa, jos sota syttyy. Varautumisrkäyttäytymistä voi olla myös lahjoittamisen ja auttamishalun lisääntymisen sekä uutisten tiiviin seuraamisen.
Tällä hetkellä (maaliskuussa 2022) ollaan suunnilleen reaktiovaiheen ja käsittelyvaiheen välissä. Edelleen yritetään selvittää, mitä nyt tapahtuu, mutta samaan aikaan pohditaan keinoja siihen, miten tästä selvitään.
Jossain tulevaisuudessa siintää neljäs vaihe, joka on tapahtumiin uudelleen suuntautuminen. Siinä olennaista on tapahtumien henkinen hyväksyminen ja tilanteen tasaantuminen. Tapahtunut hyväksytään osaksi elämää ja samalla tiedostetaan, että kukaan ei ole ennallaan tapahtuneen jälkeen, mutta elämä kuitenkin jatkuu.
Varautuminen on siis normaalia ja jokainen toimii koetun elämän ja persoonansa ohjaamalla tavalla. Toiselle se on mittavia toimia, jollekin toiselle huomattavasti vähemmän. Normaalius ylittyy silloin, jos kriisi ja uhka valtaavat mielen kokonaan ja vievät kaiken huomikyvyn, ehkä jopa toimintakyvyn.
Psyyke reakoi kriisiin, vaikka se ei akuutisti juuri meitä, juuri nyt, uhkaakaan. Samalla on hyvä tiedostaa, että kriisivalmiudessa ollaan Suomessa hyvällä tasolla ja varautumistyötä on tehty taustalla pitkään. toteaa Turvallisuuskomitean pääsihteeri Petri Toivonen.
Informaation määrä on nykyisin ennen kuulumattomalla tasolla. Laatu vaihtelee laidasta laitaan. On hyvä olla tietoinen mitä maailmassa tapahtuu, mutta jatkuvalta tietotulvalta tulee itseään suojata. Tässä pätee nyt vanha viisaus, että LIIALLINEN tieto lisää tuskaa. Nyt viimeistään on opeteltava rajaamaan informaatiolle altistumista, sekä opeteltava mediakriittiseksi.