Introvertti

image

Yksinololla on merkitystä ja toisille se on yhtä tärkeää kuin hengittäminen                    – Susan Cain –

”Ajatteletko ensin ja avaat suusi vasta sitten? Vaivaannutko, kun myyjä lähestyy sinua kaupassa? Oletko luovimmillasi ryhmässä vai yksinäsi? Työmarkkinoilla arvostetaan seurallisuutta ja puheliaisuutta, työntekijän on brändättävä itsensä, säteiltävä itsevarmuutta ja tehtävä muihin vaikutus. Mutta mitä jos ei halua pitää meteliä itsestään”? Näin  toteaa Linus Jonkman Akuutin artikkelissa ”Introvertti viihtyy itsekseen”

Työhyvinvointiin keskittyvän verkkolehden Kollega.fi artikkelissa Introvertti ei sovi ajan muotiin psykologi Juha Sandberg puhuu hiljaisemman ihmisen työelämässä kohtaamasta väärinymmärryksestä. Tutustumisen jälkeen introvertinkin vahvuudet tulevat esille, mutta esim. rekrytointi on haaste. Ekstrovertti ei ole introverttia parempi, eikä toisin päin. Keskeistä on tuntea oma tyyppinsä, siihen liittyvät vahvuudet ja mahdolliset kehitystarpeet.

Introversio eli sisäänpäinsuuntautuneisuus ja ekstroversio eli ulospäinsuuntautuneisuus ovat keskeisiä luonteenpiirteitä ihmisillä. Väestöstä introvertteja on noin 30% ja ekstrovertteja noin 70%. Nykytutkimuksen valossa tärkein selittävä tekijä näille luonteenpiirteille on ihmisen oma perimä. Kenestäkään ei siis tule introverttia tai ekstroverttia vaan sellaiseksi synnytään. Niin kuin monet muutkin luonteenpiirteet, ihmiset sijoittuvat introversio-ekstroversio -asteikolla eri kohdille. Tästä johtuen äärimmäisen introvertit tai ekstrovertit ihmiset ovat harvinaisia, mutta useimmiten ihmiset selvästi kallistuvat jompaan kumpaan suuntaan. On myös olemassa ambivertteja ihmisiä, eli niitä, joissa molemmat luonteenpiirteet ovat melkein tasoissa.

Lisätietoa introversiosta, testi ja keskustelufoorumi….  Introvertit. net 

Erityisherkkä

image

Oletko erityisherkkä? Tee testi Testitulos on vain suuntaa-antava. Yksi testitulos ei kerro ihmisestä kaikkea, tulos saattaa vaihdella päivän ja mielialan mukaan.

Yhteistä kaikille erityisherkille on vain:

  • aistiärsykkeiden ja -tiedon syvällinen prosessointi (tietoinen ja tiedostamaton)
  • kuormittumisalttius (ylivireys, ylikuormitus)
  • tunne-elämän voimakkuus, emotionaalinen reaktiivisuus (tunteiden ja tuntemusten voimakas kokeminen)
  • tarkka havainnointikyky (vivahteet, yksityiskohdat, kokonaisuus). (Elaine Aron)

Erityisherkkyys voi ilmetä:

  • fyysisenä: aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku – positiivinen sekä negatiivinen ulottuvuus) sekä muu kehollinen herkkyys (ns. sisäaistimukset, esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista sekä herkkyys lisäaineille, lääkeaineille tai stimulanteille)
  • sosiaalisena: vuorovaikutustilanteet, ilmapiiri, empatia, intuitio, tunneäly
  • psyykkisenä: tunneherkkyys, luovuus, intuitio
  • henkisenä: arvot, merkityksellisyys, henkisyys tai hengellisyys.
    LUE LISÄÄ TÄÄLTÄ

Erityisherkkyys on synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus. Erityisherkän ihmisen (engl. Highly Sensitive Person, HSP)  hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Käytännössä se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.

 Herkän ihmisen voimakas kokemusmaailma on vaikeasti avattavissa ihmiselle, joka ei itse ole erityisherkkä. Monet erityisherkät tuntevat olevansa ulkopuolisia ja erilaisia tämän vuoksi. Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. Tunnistaessaan ominaisuuden itsessään ja löytäessään vertaisiaan erityisherkän ihmisen itsetuntemus ja omanarvontunto lisääntyvät. Tällöin hänellä on paremmat valmiudet huolehtia jaksamisestaan. LUE LISÄÄ Suomen erityisherkät ry:n sivuilta

Prosesseilla on tapana laajeta

image

Terapiassa tavoitellaan tietoisesti muutosta. Todennäköisesti muutosprosessi on jo alkanut siinä vaiheessa, kun terapiaan hakeudutaan. Ainakin toive muutoksesta tai tarve muutokselle on jo olemassa. Vaihtelee paljon, miten ja milloin ihmiset ovat valmiita muuttumaan konkreettisesti.  Mitä muuttuu? Ei voi muuttua liikaa, vai voiko? Ei tarvitse pelätä muuttuvansa liian erilaiseksi, vieraaksi, ikään kuin toiseksi ihmiseksi.

Psykoterapian myötä asiakas voi myös todeta, ettei tarvitsekaan tehdä jotakin tiettyä tekoa, jonka oli arvioinut olevan keskeistä ongelman ratkeamisen kannalta. Tai luopuu ajatuksesta, että joku läheinen voi vapauttaa hänet esim. syyllisyydestä tai  antaa hänelle luvan tehdä jotakin, mihin asiakas itse ei kokenut olevansa oikeutettu.

Yksilöpsykoterapia keskittyy yksilöön, mutta ei ole irrallaan terapia-asiakkaan verkostosta. Psykoterapiassa käsitellään paljon asiakkaan vuorovaikutukseen liittyviä ilmioitä: vuorovaikutustapoja,  herkkyyttä, tulkintoja, vastavuoroisuutta, vastakaikua, jne… . Terapeuttisessa muutoksessa asiakkaan kokemus itsestä selkiytyy ja vahvistuu.

Kuinka terapian aloittaneen läheinen tilanteen näkee? Asiakkaan muutos voi olla odotettu ja odotetunlainen. Läheinen saa takaisin sen  ihmisen, joka oli hautautunut uupumuksen ja surujen tai ahdingon alle pitkiksi ajoiksi, jopa vuosiksi. Kun ihminen voi hyvin, siitä seuraa hyvää myös ympärillä oleville.  Muutosprosessissa olevan läheisiltä kysyttäessä voi myös olla niin, että terapiassa oleva muuttuu ”liikaa”. Onko liika muutos sitä, että itsekin joutuu muuttumaan? Vai sitä, että menettää jotakin, jolla on voinut ajaa omaa etua tai tarpeita? Liika voi olla sitäkin, että uusi ja erilainen on vierasta ja pelottavaa. Riitänköhän enää kumppanilleni. Terapia-asiakkaan läheisen olisi hyvä olla tietoinen terapian tavoitteista ja esim. psykoterapiaan liittyvistä ”kotitehtävistä”. Yksilöterapiaan on hyvä liittää joitakin läheistapaamisia.

 

Eronnut – erotettu

image

Kun tuntuu, ettei parisuhteesta pysty päästämään irti. Psykologi Hanna Markukselan tekstistä löydät käytännön ohjeita kuinka tukea irtautumista ja oman elämän suuntaamista tulevaisuuteen Eroaminen – irti ihmishuumeesta.

”Eroaminen on osalle meistä niin vaikeaa, että erotuskan pelkäämisen takia suhteita ei saada päätettyä. Ei, vaikka läheisten lisäksi oma järki käskisi lähtemään. Lisäksi ihminen voi olla ihmiselle pahinta huumetta, joten on hyvä pohtia erosta selviämistä tästäkin näkökulmasta” Markuksela toteaa. Tai puoliso haluaa päättää suhteen vastoin tahtoasi. Ei tunnu vaihtoehdolta päästää irti ja jatkaa elämää yksin.

ANNA ITSELLESI AIKAA,  YMMÄRRYSTÄ JA MINIMOI YHTEYS EXÄÄN

Rakkausriippuvuus

IMG_20160606_210315

Rakkausaddikti on riippuvainen huumaannuttavalle ihastumisen tunteelle ja nauttii kun saa vastakkaiselta sukupuolelta tai kumppanilta huomiota, ihailua ja hyväksyntää. Rakkausriippuvaiset voidaan karkeasti jaotella kahteen eri ryhmään. Toiset riippuvaiset hyppivät nopeasti suhteesta toiseen, kun taas toiset elävät pitkässä parisuhteessa. Yleensä addiktion kehittymiseen ovat johtaneet huonot lapsuusajan kokemukset, joiden vastapainoksi haetaan hyväksyntää ja mielihyvää.

Pääset lukemaan täältä Ylen uutisoinnista Yhä useampi nainen on rakkausriippuvainen – tee rakkaustesti mitä Sexpo-säätiön psykoterapeutti Katja Hakosaari ja seksuaaliterapeutti Anne Hievanen asiasta kertovat.

Gains.fi verkkojulkaisussa   Päihdeongelmana rakkausriippuvuus psykologi Hanna Markuksela kirjoittaa riippuvuutta muistuttavan rakkaussuhteen taustalla vaikuttavista kemiallisista ja psykologisista mekanismeista.

Tässä linkki SLAA (Sex and Love Addicts Anonymous, Nimettömät seksi- ja rakkausriippuvaiset) vertaistukiryhmään. Tältä sivulta saat myös lisätietoa asiasta, sekä välineitä arvioidaksesi oletko rakkausriippuvainen.

Syysflunssa….

dsc_1485

…. jäätkö kotiin sairastamaan…

”Ihmiset kokevat monenlaisia tunteita,
mutta tunteet eivät välttämättä kerro aina todellisuudesta
Tunteet tulevat siitä, miten tilanteen itse tulkitsee.”
– Työterveyspsykologi Heli Hannonen

Mitä tehdä, jos potee kotona flunssan lisäksi syyllisyyden tunnetta sairauslomasta? Työterveyslaitoksen työterveyspsykologi Heli Hannonen neuvoo järkeilemään. Lue lisää seuraavasta Ylen jutusta: Syyllistytkö sairauslomasta? Laske plussat ja miinukset ja mieti uudestaan.

Suurin haaste on itsensä hyvksyminen

torso

Kimmo Rasila kirjoittaa blogissaan Hylätyksi tulemisen kokemuksesta hyväksymiseen ”Ihmiselle joka kasvaa kriittisimmät hetket lapsuudestaan ja nuoruudestaan kokien jatkuvasti toistuvia hylätyksi tulemisen kokemuksia, itsensä hylkääminen tulee kuin automaattisena jatkumona”.

Pyrkimus huolehtia , vaikuttaa,  kontrolloida, pitää elämä kasassa, koko perheen elämä. Siinä haastetta kenelle tahansa, saatikka lapselle tai nuorelle, joka vasta on rakentamssa kuvaa itsestään ja koko maailmasta.

– Luottamus toiisiin – oikeus omaan elämään- kaiken kontrolloiminen – vaativuus – itseä koskeva negativismi – vastuun otaaminen kaikesta ja kaikista…. Esimerkkejä raskaista mekanismeista, jotka syövät itsetuntoa ja uuvuttavat ennen pitkää näännyksiin kenet tahansa.

Rasila jatkaa: ”Olen elänyt erinäisissä vankiloissa lähestulkoon koko elämäni. Suurin osa noista vankiloista on nyt miettien itse rakentamiani, mutta toisaalta kuten totesin, ymmärrän tänään tarvinneeni kaiken tuon, ollakseni tässä hetkessä juuri tässä, juuri tällaisenaan.”

Saman on sanonut osuvasti tyttöbändi Tiktak kappaleessaan Sankarita:

Tämän iän piti olla parempi ja
olotilan jotenkin tyyni
Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan?
Kadottanut olenko todellisuudentajun,
hajun siitä, mikä uhkaa koko ajan?
minun täytyy mennä eteenpäin,
on pakko mennä vielä enemmän mitä vaan.

Mä näen tyhjän taistelukentän
oon ihan yksin sodassa siellä
ja vihaan tyyntä myrskyn edellä
kun tapahtuu on helpompi hengittää
Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän
ei, en pysty lopettamaan,
mä huidon pimeän taa
ota kiinni jos saat!

Todellako pysyisit mun perässäni koko ajan
mä en haluu kenenkään takia hidastaa
Tosi kovat tavoitteeni korkealla
olen epätodellisen tunnollinen
ja niin hyvä kehittämään ongelmia
aivan kaikesta, mitä tulee vastaan
 Mä näen tyhjän taistelukentän…

Kontrolloimisen, liiallisen vaativuuden ja virheettömyyteen pyrkimisen taustalla on itsen haavoittuvien osien suojaaminen. Toisten miellyttämisen taustalla on tavoite osoittaa teoillaan olemisen tärkeys. Selviytymisreaktioita siis.

– Pitäisi – täytyy- enemmän – paremmin…Onko tuttua?  .

Parisuhteessa elävä koktrolloi koko perhettä, yksin eläjä suunnittelee seuraavan päivän minuttiaikataululla, jonka pitämättömyys aktivoi hajoamisen tunteen. Mitä tarkemmaksi ennakoinnissa ja kontrolloinnissa on menty, sen kohtalokkaammalta kontrollin menettäminen tuntuu. Hajoaminen ja tuho uhkaavat joka nurkalla. Näin, vaikka tavoite on ollut suojata itseä ja tehdä elämästä turvallisempaa.

Hellitä hetkeksi, alkuun riittä vain hetkeksi, ihan vain kokeeksi.

Ja todellakin, tämä on sallittua myös sinulle, joka itse et usko oikeuteesi. Yhtä lailla sallitua sinulle, kuin meille kaikille. Hellittäminen ohjaa sinua kohti pelkojasi, niitä jotka ovat pitäneet sinut ikeessään ja ajaneeet masennukseen / paniikkihäiriöön / pakko-oireisiin / syömishäiriöön, jne.

Muista, että vaativa ihminen vaatii tässäkin itseltään liikaa. Ensin vain pikkuaskel ja sitten seuraava pikkuaskel.

Ideaali elämästä

kotiovi

Hesarin artikkelissa  Kolmenkympin kriisi on monelle totta – ”Elämästä on tullut ahdas koppi, jonka ainoa ikkuna sijaitsee katossa” YTHS:n vastaanotolla työskentelevä psykologi Marjo Tossavainen toteaa: ” Moni kolmekymppinen on huolissaan, kun oma työpaikka ja perhe ovat vasta haaveita. He ovat huolissaan siitä, ehtivätkö tehdä itselleen tärkeitä ratkaisuja ja saavuttaa haaveitaan. He puntaroivat muun muassa, voivatko varmasti luottaa siihen, että valinta elää yksin tai nykyisessä parisuhteessa tuntuu oikealta myös vuosien kuluttua.

Vakiintumiseen liittyvien kysymysten rinnalle on noussut myös uudenlaisia haasteita. Tossavainen jatkaa: ”Vastaanotolle hakeutuvien kolmekymppisten puheet ovat muuttuneet jonkin verran kymmenessä vuodessa. He huolehtivat aiempaa enemmän siitä, ovatko he kolmekymppisinä liian vanhoja ensimmäiseen oman alansa työpaikkaan. Kolmekymppiset pelkäävät, että nuoremmat menevät ohi, kun oman alan kesätöidenkin löytyminen on niin hankalaa.”

”Ideaali perheestä, työstä ja omistusasunnosta saattaa periytyä vanhempien sukupolvelta, mutta tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa niihin ei pääse kiinni yhtä helposti” kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Tiina Ristikari. ”Tällä ikäryhmällä on erityisen hankalaa kiinnittyä työelämään. Massatyöttömyyden aikana kaikille ei ole tarjolla töitä.”Ei siis ihme, jos kolmekymppiset tuntevat olevansa hukassa.

Ristikari viittaa THL:n tutkimukseen, johon on kirjattu kaikkien 1987 jälkeen syntyneiden henkilöiden perhe- ja koulutustaustat. Tulokset osittavat, että että perheen varallisuus ja lähtötaso vaikuttavat entistä enemmän lapsen menestykseen koulu- ja työelämässä. Lisäksi kolmannes kolmekymppisistä on hakenut apua mielenterveyden ongelmiin. Koulutus suojaa jonkin verran mielenterveysongelmilta, vaikka se ei takaakaan vakituista työpaikkaa. Mielenterveysongelmista kärsii lähes 60 prosenttia vain peruskoulun käyneistä. Tälle ryhmälle kasaantuu lisäksi suurin syrjäytymisriski.

Vanhempien mallin mukainen elämän käsikirjoitus ei siis nykyisellään välttämättä onnistu, ainakaan samassa aikataulussa. Työtä ja muuta vakioitumista odotellessa ollaan omillaan, aiemmilta sukupolvilta ei ole mallia ammennettavaksi. Toisaalta, nykyiset kolmekymppiset ovat myös oppineet katsomaan elämää useammasta vinkkelistä, miettimään henkilökohtaista onnellisuuttaan ja lähteneet toteuttamaan elämää tarkoituksellisesti  omalla tyylillään.

Ristikari kiteyttää: Kolmekymppisyys ei ole länsimaissa ainoastaan vaikeampaa kuin aiemmilla sukupolvilla. Epävarman tulevaisuuden rinnalla kulkee myös aiempaa suurempi vapaus tehdä yksilöllisiä valintoja. Parissakymmenessä vuodessa voimistunut individualismin trendi viestii, että jokainen voi määritellä oman tulevaisuutensa suunnan ja tehdä elämästään juuri sellaisen kuin haluaa. Valinnanvapaus voi ahdistaa, mutta siitä on hyötyäkin. ”Kolmekymppisillä näkyy tällä hetkellä enemmän erilaisia elämänpolkuja kuin aikaisemmin. Ymmärretään, ettei ole yhtä mahdollista tapaa tulla onnelliseksi.”

Kolmenkympin kriisissä olevat saattavat miettiä, että  ”maailma näytti parikymppisenä isoilta ikkunoilta, jotka avasivat näkymiä joka suuntaan. Kaikki mahdollisuudet ja unelmat odottivat tulevaisuudessa” . Entä jos kaksikymppisenä jo pelottaa niin paljon, ettei elämää uskalla edes suunnitella? Huomisesta selviytyminen vei kaikki voimat. Työpäivien välillä ehtii vain nukkua, sitä unta joka ei elvytä,  ja valmistautua seuraavaan työpäivään. Tästä lisää seuraavassa blogissa.

Painajaiset hyötykäyttöön?

kierreportaat

Ylen uutisoinnissa 13.9.  nuorempi tutkija Nils Sandman Turun yliopistosta kertoo painajaisten merkityksestä ja tulkinnoista. Pääset lukemaan koko haastattelun tästä linkistä: Painajainen muuttuu ongelmaksi, kun se vaivaa ja valtaa valvemaailman.

Haastattelussa todetaan, että  ”painajaiset sinällään eivät ole vaarallisia”, mutta ahdistusta aiheuttaessaan ne ovat raskaita, pelottaviakin ja niihin kannattaa hakea apua. Unet tulevat melko usein puheeksi psykoterapiavastaanotolla. Asiakas on saattanut kärsiä pitkään toistuvista painajaisista, tai terapeuttiseen muutosprosessiin lähteneen unimaalilma saattaa vilkastua. Tietoisuuteen nousee uusia asioita.

Painajaisia, kuten unia yleiseminkin on  kautta aikain selitetty monella tavalla. Itse uskon unien henkilökohtaiseen merkityksellisyyteen, en yleistettyihin tulkintoihin. Uskon myös siihen, että unista voi ola hyötyä, myös painajaisista. Sandman toteaakin, että ”eri uniteorioilla on yksi yhteinen näkemy siitä, että unilla on tehtävä, ja jos unilla on hyödyllinen tehtävä, myös pahoista unista voi  olla hyötyä.”

Psykoterapiassa kuljetaan hallitusti kohti  sekä konkreettisia pelkoja että mielensisäistä ahdistavaa materiaalia. Tässä unet voivat olla apuan. Unien vertauskuvallisuutta voidaan avata asiakkaan elämän konkreettiselle tasolle tai unikuvien kautta voidaan lähestyä turvallisemmin vaikeaita tunteita sisältäviä teemoja. Saman tyyppisesti toimivat metaforat, kielikuvat, joita usein käytetään kognitiivisessa terapiassa.