Kesälaitumille

IMG-20150619-WA0011

Vähitellen kohti kesälaitumia itsekin. Lomailusta kirjoitetaan paljon. Siitä kuinka loma tulisi viettää, kuinka sitä ei missään nimessä pitäisi viettää. Kuinka odottaa loman sujuvan ja kuinka siinä lopulta sitten kävi. Loma-ajalle asetetaan paineita yhtälailla tekojen kuin säidenkin suhteen. Pitääkö lähteä kauas, jotta voi irrottautua arjesta, vai pysähtyykö ihminen nimenomaan aloilleen, kotiin tai mökille? Kestävätkö ihmissuhteet lomailun?

Kuulostaa vaikealta. Hassua miten niin odotetusta tapahtumasta voi muodostua niin haasteellinen, että se käy jaksamisen päälle. Vai juuriko siksi, että odotetaan niin valtavasti, että petytään? Mikä sitten on hyvä loma? No sellainen, että loman jälkeen tuntuu jaksavamalta kuin ennen lomaa. Tähän tulokseen on varmasti mahdollisuus päästä monella tavalla. Uskonkin, että tuottoisin tapa on juuri se sinulle sopiva, vaikka eroaisi paljonkin yleisesti mainostetuista.

Minulle loma on sitä, että ei ole aikatauluja, eikä kiirettä. Tykkään pitää vähän kiinni arkirutiineista, mutta jättää juhlallisesti aikaa monenlaiselle mielestäni mukavalle touhuamiselle. Normikiire kun on pois, niin aikaa riittää myös löhöilylle ja lukemiselle. Taidanpa lähteä tästä kissoja silittelemään….ajan kanssa =)

Onko nyt psykoterapian aika?

Lääkäri suosittelee sinulle psykoterapiaa nyt, tai jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tai olet ehkä pitkään harkinnut terapian aloitusta itse ja nyt vain tuntee olevan oikea hetki. Milloin on sitten oikea aika? Jälkimäisessä vaihtoehdossa mitä ilmeisemmin on, koska sinulla on voimavaroja prosessoida asiaa. Olet ehkä joutunut järjestelemään aikaa terapialle ja pohtimaan paljonkin sitä, mikä on elämässäsi keskeisintä. Saatat myös kokea, että nyt on asetettava asiat uuteen järjestykseen, ei ole muuta vaihtoehtoa.

Tuo ensimmäinen lähtökohta, jossa terapian mahdollisuus tuodaan esille ensimmäisen kerran, voi olla vielä pitkän matkan päässä aloituksesta. Et ehkä tuossa hetkessä jaksa ajatella vaihtoehtoa, etusijalla on selviytyminen nyt, hetki hetkeltä. Näin se saakin olla. Voimien elpyessä herää myös harkinta muutostyöskentelystä. Mitä kaikkea ihminen siinä miettiikään: Auttaako terapia minua? Kehtaanko avata elämäni toiselle? Onkohan kellään muulla samanlaisia ongelmia? Olenko liian terve terapiaan? Entä jos paljastuu jotain kamalaa, minkä olemassaoloa en muista? Osaanko olla terapiassa? Entä jos en saakaan aikaan edistymistä, olenko huono terapia-asiakas? Tässä vain joitain esimerkkejä siitä, mitä asiakkaat ovat kertoneet. Kaikilla on varmasti mieli täynnä kysymyksiä. Hyvä, niille kannattaa antaa aikaa.

Aikaa kannattaa myös varata terapeutin etsintään. Itse suosittelen, mikäli suinkin mahdollista, tapaamaan useampaa terapeuttia, koska tärkein valinnan kriteeri on oma tunne siitä, että juuri tämän henkilön kanssa tuntuu sopivalta solmia yhteistyösuhde. Terapeutin löydyttyä saattaa mennä vielä jokunen tovi, enne kuin vapautuu aloitusaika. Kelan maksusitoumusta haettaessa menee myös oma aikansa.

Psykoterapia on usein monivuotinen prosessi, joten kiire kannattaa unohtaa saman tien kun terapiaan lähtee. Alkuun suosittelen rauhassa rakentamaan yhteistyö- ja luottamussuhdetta, se voi joskus vaatia pidemmänkin ajan. Voi olla myös niin, että juuri tämän terapeutin kanssa yhteistyö ei lähdekään käyntiin toivotulla tavalla, ns. ”kemiat eivät kohtaa” riittävällä tavalla. Voi myös olla, että voimavarat eivät vielä riitäkään ongelmien työstämiseen. Joskus esim. ahdistuneisuutta tai mielialaa kannattaa korjata lääkehoidolla, jotta ajatusten prosessointi tulee mahdolliseksi ja tunnekokemukset ovat siedettävällä tasolla, niin että voimia riittää työstettävien asioiden rakentavaan käsittelyyn. Joka tapauksessa on muistettava, että kuntoutumisprosessi ei mene koko ajan vain eteenpäin, välillä on vaikeita hetkiä, jopa takapakkeja. Mikä tärkeintä, kiireellä ei voita mitään, joten toivotan kaikille psykoterapiaan ryhtyville maltillista matkaa muutoksen tiellä!