Syksyn lehtiä

syksyn-lehtia

 

Syksyn lehtiä

Sun vapaus, sun olemassaolo, sun itsetunto
näkymätön, ilmaa, lattiamatto?
Sun elämänilo, sun aitous
sivuun heitetty, ylikävely oikeus?
Sun herkkyys, sun voima, sun vahvuus
rakkaudella rikottu, kyyneleistä koottu

 

Ken välittää ken valon tuo
Ken aito on ken vilpitön
Ken rakastaa ken rakkautta saa

 

Elämän isot ja pienet
jokainen meistä
Ihme itsessään

 

– Unikukka –

Sanat muuttuvat elämäksi

 

sanat-muuttuvat-elamaksi

”Sanat muuttuvat elämäksi”

Ajatuksia tulee ja ajatuksia menee. Joihinkin tarttuu, joitain työntää sivuun ja joistain jää vain hipaisumuistoksi. Ajatuksen voima on suuri, eikä tule aina ajatelleeksi, mitä ajattelee saati kuinka ajattelee. Kun ajatukset pukee sanoiksi, alkavat ne hiljalleen elää ja ”sanat muuttuvat elämäksi”.

Kirjoitin ”Matkalla” blogitekstissäni mm. toivosta, heittäytymisestä ja muutoksesta. Olen palannut kirjoittamaan useasti ja pohtinut mikä on ollut oikeasti minun muutokseni. Onko muutokseni ollut mahdollisuus mahdollisuuteen nähdä itseni toisten silmin. Onko muutokseni ollut ylipäänsä mahdollisuus.

Mahdollisuus nähdä itsensä toisten silmin – kauneus joka on, nauru joka elää, silmät jotka nauraa ja uskallus joka ei pelkää. Niin helpolta kuin se saattaa kuulostaakin, mutta kuinka vaikeaa se oikeasti onkaan, ainakin minulle on ollut. Kun alkaa nähdä itseään toisten silmin on pysähdyttävä, katsottava ja kuunneltava. On oltava aistit avoinna ja kuljettava tunteita tunnustellen. On löydettävä uskallus olla itseä lähellä, tehtävä matka itseen ja siihen mikä oikeasti merkitsee ja on itselle tärkeää.

Palaan mietteissäni hetkeen, yhteen kivuliaimmista, yhteen tärkeimmistä. Hetkeen, joka muutti monta asiaa.

Kevät, minä, yliannostus lääkkeitä ja sairaalavuode. Ystävä istuu siinä mun vieressä, halaa ja sanoo ”Sinä olet tärkeä ja rakas, minä tarvitsen sua ja moni muu tarvitsee sua, sulla on tarkoitus ja paikka tässä maailmassa”. Ne sanat soi mun päässä ja kyyneleet kirpoaa poskille. Syvimmillään sanat viestii mulle myös sen, että mun on otettava vastuu mun elämästä ja mä en saa enkä voi leikkiä elämällä, sillä se satuttaa mua ja se satuttaa mun läheisiä.

Tänään olen vahvempi ja varmempi ihminen. Ihminen joka etsii ja uskaltaa. Ihminen joka erehtyy, oppii ja opettelee. Tänään totean, että on ollut välttämätöntä päästää irti ja luopua. On ollut välttämätöntä opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, kaikessa keskeneräisyydessään, yksinkertaisuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan. On ollut välttämätöntä ottaa vastuu omasta elämästään, omista teoistaan ja omista valinnoistaan. On ollut välttämätöntä antaa itselle lupa omaan omannäköiseen elämään. Tänään en piehtaroi menneessä, vaan elän tätä päivää, unelmoin ja ihmettelen.

Matkalla tähän, olen sulkenut aisteja ja avannut aisteja. Olen sulkenut silmät, jotta kuulisin tuulen tarinoita. Olen sulkenut silmät ja korvat, jotta voisin aistia metsän tuoksut. Olen kulkenut paljain jaloin vain tunteakseni hiekanmuruset tai aamukasteen jalkojeni alla. Matkalla tähän, olen työstänyt ja työskennellyt.

Usein mieli vie sinne mitä ajattelee ja tänään mun mieli vie vahvasti elämään. Se ei enää kysy ”ootko tärkeä tai rakas”, riittää kun olen. Se ei enää kysy ”häpeätkö”, riittää kun tiedän. Se ei enää kysy ”luotatko”, riittää kun luotan. Se ei enää kysy ”saatko olla hauras ja heikko, kesken eräinenkin”, riittää kun saan. Se ei enää kysy ”hyväksytkö”, riittää kun hyväksyn.

Aloitin tekstin sanoilla ”Sanat muuttuvat elämäksi” ja jatkoin pohdiskellen yhteen tärkeimmästä. Annoinajatusten kulkea sinne minne mieli vei, palatakseni tähän hetkeen ollakseni itseä lähellä. Suuntaan vieläkatseeni ylläolevaan kuvaan ja tiedän, että just nyt on hyvä ja että mulla on paikkani ja tarkoitus tässä maailmassa.

-Unikukka-

 

Mitä jos kokeilisin?

image

Uskaltaisinko toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni muuttaa ulkomaille? Ryhtyisinkö kasvissyöjäksi? Perustaisinko yrityksen? VAI Lähtisinkö opiskelijavaihtoon kolmeksi kuukaudeksi tai ottaisin vastaan muutaman kuukauden komennuksen ulkomailla? Tai kokeilisinko olla kuukauden ilman lihatuotteita? Tai kokeilisinko osa-aikaisena yrittäjänä, muutama tunti viikossa?  Isoja asioita ja suuria päätöksiä, joihin liittyy ristiriitaisia tunteita – haaveita, epäuskoa, innostusta, jännitystä. Jotkut meistä tekevät repäisyjä, kertaheitolla elämä uusiksi. Joskus se onnistuu , joskus ei. MUTTA entäpä jos muutosta lähestyy kokeilemalla, niin jääkö epäonnistumisen mahdollisuus pois?

Kokeileminen on avoin tila, jolle ei aseteta muuta tavoitetta kuin se, että annetaan itselle mahdollisuus kuulostella miltä uusi asia tuntuu ja miten se vaikuttaa minuun ja usein myös läheisiini. Psykoterapiassa tavoitellaan muutosta, harvemmin ulkomaille muuttoja, ym., mutta pieniä arkisia konkreettisia tekoja tai uusia näkökulmia, selityksiä, mielikuvia, tunnetiloja. Nämä ns. pienet muutokset oikeaan osuessaan voivat olla hyvinkin suuria ja merkittäviä mielenterveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Kognitiivisessa psykoterapiassa kokeillaan uutta pienissä osissa lyhyen aikaa. Esim. viikon ajan teet rentoutusharjoituksia 15 min päivässä, tai noteeraat päivittäin yhden hyvän asian itsestäsi. Viikon ajan toteutat ateriaohjetta tarkasti, viikon ajan et tee yhtään ylitöitä. Viikko on niin lyhyt aika, että siihen uskaltaa sitoutua, mutta samalla niin pitkä aika, että siinä jo ehtii päästä kokemaan monenlaisia vaikutuksia. Olipa vaikutus iso tai pieni, se rikkoo joka tapauksessa totuttua toiminta- tai tulkintaketjua ja avaa huomaamaan, että asioille voi tehdä jotain.

Psykoterapiassa asiakas tekee kokeiluja omassa arjessaan istuntojen välillä. Tapaamisilla arvioidaan vaikutuksia: tuntuiko missään, oliko hyvä muutos, kannattaako tätä jatkaa, vai kokeillaanko jotakin muuta? Kokeilu ei voi epäonnistua, mutta se voi osoittaa tarpeen tehdä toisenlaisia suunnitelmia. Mitä sinä kokeilisit?