Suhde äitiin on jokaisen ihmisen elämän ensimmäinen ihmissuhde. Erityisen latautunut on äidin ja tyttären suhde, sillä äiti on tyttärelle naisen ja naisena elämisen malli.
Odotusarvo on, että äiti rakastaa ja huolehtii omistaan. Äitiin liittyy kuitenkin myös kipeitä ja vaikeita tunteita. Äiti usein hallitsee, asettaa odotuksia, arvostelee ja on näin ikuinen harjoitusvastustajamme. Toteaa tiedetoimittaja ja tietokirjialija Tuula Vainikainen kirjassaan Äidit ja aikuiset tyttäret – matkalla ymmärrykseen. Artikkelista Äiti on tyttären ikuinen harjoitusvastus voit lukea lisää Vainikaisen ajatuksia.
Tytär-isäsuhde, tytär-vanhempi suhde. Vanhemmuus on moniulotteinen ja merkityksekäs pesti. Tässä kirjoituksessa sitä tarkastellaan lähinnä äiti-tytär-suhteen kautta.
Pohjalle vielä ajatus siitä, miten vanhemmuudesta on tullut monille suorite, johon uuvutaan aivan kuten uuvutaan työhönkin. Etenkin naisten kohdalla on vallalla uskomuksia yksin pärjäämisen ja täydellisyyden välttämättömyydestä. Miksi nykypäivän vanhemmat suorittavat ja uupuvat? Ja miten sinä voisit vanhempana helpottaa elämääsi – Katso video
Yhtenä nostona kyseisestä jutusta työterveyspsykologin ehdotus: Tee viikon ajan hommasi 80%:sti. Siitä ei ole koskaan mitään huonoa seurannut!
Äidit voivat huonosti, samoin tyttäret. Nykypäivän ilmiö on nuorten naisten varhainen masentuminen. Uupuminen elämän edessä jo heti parikymppisinä. Mutta huolta on jo paljon nuorempienkin tyttöjen mielenterveydestä. Murrosikää lähestyvien tyttöjen itsetuntoa ja kasvua on alettu tukea äiti-tytär-suhteen vahvistamisen kautta. Hyötyjiä tässä yhtälössä on varmasti vahintäänkin nämä kaksi.
Kyse on varhaisesta puuttumiesta. Äitien ja tyttärien yhteistä aikaa lisätään ja toimivaa vuorovaikutusta vahvistetaan. Esimerkkinä tästä Turun seudulla toimiva Tyttö sinä olet helmi-projekti, josta voit lukea lisää artikkelista: Tyttöjen alkaviin mielenterveysoireisiin puututaan äiti-tytärsuhdetta parantamalla – “Läheisyytemme on parantunut paljon”
Suhteessa on siis paljon hyvää ja vahvistavaa, mutta voi olla myös hajottavaa, joskus tuhoavaakin. Pitääkö kaikki sietää, antaa anteeksi, pitääkö kaikelle sokeutua ja olla vaan? Näitä kysymyksiä pohditaan monen kanssa. Josko tällaiset rajanvedot voivat olla vaikeita kaikissa ihmissuhteissa, niin erityisen vaikeina ne koetaan perhesuhteissa. On sääntöjä, on syyllisyyttä, on malli hyvänä lapsena olemisesta…..mutta, jokainen voi miettiä voiko antaa anteeksi ja jos voi, niin miten voi?
”Kannattaa miettiä, voiko asian kanssa elää ilman, että antaa anteeksi. Vai voiko ajatuksissaan antaa anteeksi, vaikkei pystyisi sitä koskaan sanottamaan – vai onko mahdollista sopia asia ihan selkeästi kahden kesken. On hyvin monenlaisia tapoja antaa anteeksi.”
Vaikka välit eivät koskaan palautuisikaan, muodollinen anteeksianto voi olla itselle tärkeä prosessi, jossa taakasta luovutaan.
”Usein eteenpäin pääseminen vaatii sen, että työstää asioita itse mielessään, vaikkei aina voi antaa anteeksi. Omalle hyvinvoinnille työstäminen on usein ensisijaisen tärkeää. Täytyy pystyä menemään eteenpäin, koska muuten käsittelemättömät asiat jäävät meille mielen taakaksi, voivat estää elämästä täysipainoista elämää tai ilmenevät jopa kehollisina tuntemuksina”, toteaa psykologi artikkelissaPitääkö äidille antaa aina anteeksi? Ei psykologinkaan mielestä, mutta käsittelemätön taakka on painolasti elämässä: ”Eteenpäin pääseminen vaatii asioiden työstämisen”