Tylsyys

– ihmiset ottavat mieluummin vaikka lieviä sähköiskuja kuin kokevat tylsyyttä- Näin toteaa kasvatustieteiden professori ja filosofi Juha T. Hakala Ylen uutisartkkelissa Tylsyys on mainettaan mielenkiintoisempaa -se lisää luovuutta ja auttaa aivoja palautumaan 

Helmikuun kirjoittelu taisi päättyä passiivisuuteen ja maaliskuu alkaa tylsyydellä. Ei kuvaa kirjoittajan mielialaa, kyllä se on tähän aikaan vuodesta kohoamassa ja aktiivisuus lisääntymässä…mikähän imu tähän on? Aihe nousee esille monessa yhteydessä, mutta on siihen varmasti joku henkilökohtainenkin kiinnostus. Ainakin se, että kun talviunen hiljaisempi kausi alkaa olla takana on hyvä miettiä mihin asti kiihdyttää, mitä tarvitsee ehtiä tai jaksaa. Tai vaikka tuntuisi, että jaksaa mitä vain, niin silloin vasta kannattaakin ajatella milloin olisi hyvä vähän himmata ja kokea vaikka tylsyyttä.

Tylsyydellä on todettu olevan yhteyttä luovuuteen, oppimiseen jopa suuriin älynväläyksiin ja ennen kaikkea jaksamiseen ja arjesta selviytymiseen yleisesti. Luulisi olevan houkuttelevaa tuo tylsyys, mutta huh on se sanana todella tylsä ja luotaan työntävä.  Pitäisi lanseerata joku houkuttelevampi ilmaisu….hmmm, mietitään.

Satun muuten kirjoittamaan tätä junassa. Hakala mainitsee haastattelussa, että hän pyrkii erityisesti hyödyntämään junamatkat keskittymällä tylsyyteen. Sitähän minäkin nyt teen…mutta Hakala ei tarkoittanut ihan tätä. Hän myös toteaa, että ”monta kertaa ennen suurta älynväläystä on edeltänyt äärimmäinen ikävystyminen. Hmm, olisi ehkä pitänyt istua maisemaa tuijotellen ainakin Kouvolaan asti ja aloittaa vasta sitten tämä kirjoittaminen.

Tylsyyteen ei pidä pyrkiä tylsyyden itsensä vuoksi, muistuttaa Juha T. Hakala. toisessa Ylen jutussa Nykylapisi ei siedä tylsyyttä, eikä hnen vanhempansa ole paljon sen kummempi .”Sehän on tympeä tila, epämiellyttävä tunne. Ei siinä ole mitään, missä pitäisi piehtaroida. Tylsyydellä on muutenkin huonot puolensa: se on aiheuttanut työtapaturmia ja onnettomuuksia, ja sen suojista on tehty ilkivaltaa ja henkirikoksia. Eikä Hakala haluakaan oma-apuoppaita asiasta: tylsyydestä ei pidä yrittää tehdä viehättävää. Tylsyys pitää kuitenkin oppia tuntemaan – ja käyttämään hyödyksi. Sillä silloin, kun mitään ei tunnu tapahtuvan, ihmisen omat aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa. Tylsyydessä aivot eivät kytkeydy pois päältä, päinvastoin: ne alkavat työstää omaa materiaalia. Jatkuva asioiden ytimessä oleminen ja painaminen ei vie asioita eteenpäin. Tarvitaan tyhjiä hetkiä ja asioiden katsomista uudesta kulmasta ja myös ulkopuolelta”.

Tylsyys on kaikille tuttu tunne ja se on vahva tunne, Olemmeko tehneet juurikaan mitään mikä auttaisi sietämään tylsyyttä? Tuskin, olemme oppineet. että tylsyyttä tulee välttää ja jos sellainen pääsee yllättämään, on se karkoitettava nopeasti.

Mitä merkityksiä tylsyyteen on opittu liittämään? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen tehottomuus, mielikuvituksettomuus, innostuksen puute, kekseliäisyyden puute, tylsyys tyhmistää, turruttaan, se tekee apaattiseksi. Millainen on tylsä ihminen? No se ei tee mitään, ei mene  mihinkään, ei ole yhteyksissä kehenkään, ei saa mitään aikaiseksi. Millainen on tylsä paikka? Noi siellä ei tapahdu mitään, se ei tarjoa positiivisia elämyksiä. Se ei johda mihinkään. Siellä ei ole mielenkiintoisia ihmisiä. Tylsä työ on yksitoikkoista. Tylsä ruoka ei maistu miltään. Tylsät vaatteet ovat harmaata massaa. Tylsä musiikki on aneemista. Niin, eipä tylsyyteen olla totuttu liittämään mitään positiivista. Mutta nyt professori Hakala ravisuttaa meitä miettimään ja lähestymään ilmiötä rohkeasti. Hyödyt vaikuttavat kiistattomilta…mutta markinoinnin tehostamiseksi voisi olla hyödyllisyä kehittää tylsyydelle vähemmän tylsä ilmaisu…

Tai ei sittenkään, koska tylsyydestä ei ole tarkoitus oppia tykkäämään, tylsyyden ei ole tarkoitus olla kivaa. Kyse kai on ennen kaikkea siitä, että sietäisimme vähän enemmän eikivaa. Uskaltaisimme olla tekemisenvaihteen sijaan olemisenvaihteella, ilman tekemisen ja tehokkuuden, sekä viihtymisen vaadetta.  Haastetta kerrakseen….