Lemmikistä huolehtiminen vaikuttaa mielialaa nostavasti lisäämällä empatiaa, tarjoamalla sosiaalista tukea, vähentämällä riskiä sairastua sydänsairauksiin, laskemalla stressitasoja. Muutama minuutti lemmikin seurassa laskee kortisolitasoja ja rauhoittaa sekä kehoa että mieltä. Lemmikin kanssa eläminen vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.
Jos ja kun jossain vaiheessa lemmikin omistajakin sairastuu, niin eläinten läsnäolo auttaa toipumaan nopeammin. Lemmikin omistajat elävät pidempään. Tiedekin sen vahvistaa: Lemmikin omistaja olet onnellisempi.… ja Presidentitkin sen tietävät!
Ihmiset kokevat, että he saavat lemmikeiltä enemmän kuin ihmisiltä ehdotonta rakkautta, hyväksyntää, luotettavuutta, rehellisyyttä, aitoutta, uskollisuutta ja pyyteettömyyttä. Tämä ei tarkoita sitä, että lemmikin omistajat omistautuvat pelkästään lemmikeille. Hyvä suhde lemmikkiin heijastuu monin tavoin ympäristöön ja vaikuttaa suhtautumiseen muihin ihmisiin. Lemmikinomistaja kokee elämän positiivisena, on vähemmän masentunut, vähemmän yksinäinen ja sosiaaliset suhteet ovat yleensä parempia.
Näillä mainospuheilla luulisi lemmikkien kysyntä olevan taattu ja paljonhan me olemme lemmikkien kanssa liittoutuneetkin. Ikävää, että kaikki eivät voi pitää lemmikkejä, vaikka haluaisivatkin. Allergia estää, tai elämäntilanne ei vain salli hyvää eläimen pitämistä. Silloin on oikea ratkaisu olla hankkimatta omaa lemmikkiä, mutta löytyy tapoja olla tekemisissä eläinten kanssa. Käy löytöeläintalolla, siellä tarvitaan apukäsiä koirien ulkoiluttamiseen ja syliä kissoille. Tarjoa naapurille koiran ulkoilutusapua tai päivähoitopaikkaa lemmikille. Tämä ei tietysti ole mahdollista ainakaan voimakkaasti allergisoituneelle, mutta tekniikka apuun. Verkko on pullollaan eläinvideoita ja moneen kertaan on todennettukin, että jo pieni hetki esim. kissavideon katselua laskee stressitasoja, sekä kohentaa mielialaa. Video ei vastaa ihmisen tarpeeseen saada pitää omaa lemmikkiä, mutta mahdolistaa kuiten eläimen positiivisen vaikutuksen hyödyntämisen.
Ylen uutisartikkelissa Lemmikki – ystävä ja kumppani vai ihmisen vallan alle alistettu vanki? Psykiatri Nilsson Kälviäinen toteaa, että ”yksi merkittävä motiivi lemmikin ottamiselle on varmasti yksinäisyyden poistaminen. Vaikka ei kokisikaan itseään yksinäiseksi, lemmikki lisää ihmisen turvallisuuden tunnetta. Toinen selkeä motiivi on hoivan tarve ja tarve hoitaa. Mielikuva siitä, että tulee rakastetuksi ja hyväksytyksi. Meillähän on ajatus, että lemmikkimme hyväksyvät meidät sellaisina kuin me olemme”. Lisäksi Nilsson-Kälviäinen arvelee, että ”tarve pitää lemmikkejä kumpuaa myös ihmisen tarpeesta eritasoiseen suhteeseen kuin ihmisten välillä on mahdollista solmia. Ihmisen ja lemmikin välinen suhde on aivan eri tavalla yksityinen, lemmikin ja omistajan jakama todellisuus, jota kenenkään on vaikea arvioida tai kyseenalaistaa”. Edelleen psykiatri jatkaa huomiomaana asian toisin päin. Kun ihminen ottaa lemmikin vastaamaan omiin tarpeisiinsa, on huomioitava myös eläimen tarpeet.
Eläimiä koskeviin eettisiin kysymyksiin erikoistunut filosofi Elisa Aaltola kertoo, että ”olemme tottuneet ajattelemaan, että ainoastaan ihmisellä on mieli, mutta yhä enemmän tutkimus osoittaa, että näin ei todellakaan ole. Eläimistä löytyy valtava määrä erilaisia kognitiivisia kykyjä, joita me alamme vasta nyt kunnolla hahmottaa,” Eläimellä on mieli, kuten ihmiselläkin. Eläin kokee tunteita, eläimillä on erilaisia persoonallisuuksia, toiset eläimet ovat kipuherkempiä kuin toiset, kuten ihmistenkin kohdalla on, jne. Eläintä ei kannata kuitenkaan yrittää tulkita ihmisyyden kautta, vaikka se kuinka hauskaa ja somehoukuttavaa olisikin. Eläimen arvostaminen on eläimen näkemistä ainutlaatusena, monitasoisena olentona yhdistettynä lajityypillisten tarpeiden toteuttamisen mahdollistamiseen. Lemmikin toimintakentä kuitenkin rajautuu ihmisen tahdon alle. Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio antaa tuossa samaisessa artikkelissa vinkkejä, kuinka koiralle ja kissalle voi tarjota lajityypillisä tarpeita vastaavia aktivitetteja yksin olon ajalle.
Mitä se lopullinen konsensus ihmisen ja eläimen liitossa sitten tarkoittaakaan? Välillä lemmikin omistajat kokevat suunnatonta ahdistusta ja syyllisyyttä siitä pystyvätkö he olemaan riittävän hyviä lemmikin pitäjiä. Tavallaan kai kyse on molemminpuolisesta ”opettelusta”, josta molemmat saavat jotain hyvää, mutta molemmat joutuvat myös joustamaan….Lemmikin omistaja ja lemmikki sopeutuvat toinen toisiinsa. Eläinten kouluttaja Kaimio toteaa vielä lopuksi: ”Sekä kissa että koira ovat itse lyöttäytyneet olemaan ihmisen kanssa. Vaikka ne juoksisivat tuolla vapaana, olisi niillä silti joku perhe tai tietty ihminen, jota ne seuraisivat. Että sinällään en tiedä lähtisivätkö ne vangit lopulta mihinkään, vaikka me ne vapauttaisimmekin”.
