Erokriisi ja muita vaikeita tunteita

 

Vaikeiden tunteiden kohtaaminen on monelle tabu. Niitä ei halua käsitellä itsessä, eikä niitä koe voivansa kohdata toisessa. Vaikeat tunteet kuuluvat kuitenkin niin minulle kuin sinulle, ne ovat osa inhimillistä elämää. Jos asian haluaa kieltää tai kiertää voi olla kyse siitä, ettei ole missään vaiheessa elämää saanut oppia näiden tunnekokemusten käsittelystä ja niistä selviytymisestä.

Esimerkkinä vaikeasta tilanteesta ja erittäin vaikeista tunteista olkoon tässä ero, mikä on yksi elämän suurimpia kriisejä.  Väestöliiton artikkelissa Ero tuo mukanaan monenlaisia tunteita todetaan, että ero  aiheuttaa ahdistusta ja heikentää usein ainakin tilapäisesti ihmisen itsetuntoa. Ero tuo mukanaan monenlaisia tunteita. Kaikki tunteet, kuten suru, viha, aggressio ja pettymys kuuluvat asiaan. Eroon liittyvät usein myös vahvasti pettymyksen ja syyllisyyden tunteet. Moni saattaa myös hävetä sitä, että liitto ei onnistunutkaan vastoin suvun ja perheen odotuksia. Kaikille tunteille on oikeutus, niille on tilaa, niitä saa ja niitä täytyy käsitellä. Käsittelemättömänä tunteet jäävät mielemme taustalle ja saattavat vaikuttaa elämäämme pitkänkin aikaa.

Mitä se tunteiden käsittely on….no, se ei ole kontrollointia,  kieltämistä, tyrehdyttämistä, vaan….kohtaamista ja hyväksymistä.

Tunteiden kontrolloiminen on kuitenkin tavallista ja siihen on olemassa monenlaisia keinoja….selviytymiskeinoja…tai ei sittenkään. Pyrkimys selviytymiseen monenlaisilla keinoilla, kuten esimerkiksi suorittamisella, perfektionismilla, addiktioilla, mielyttämisellä tai vetäytymisellä.  Nämä selviytymispyrkimyksenä muokkautuneet keinot eivät poista kohtaamattomia tunteita, vaan ne paketoituvat toiseen muotoon, väistyvät piileskelemään muiden ”ongelmien” tai kiireen alle, tai ne turtuvat siedettävälle tasolle, joskus jopa hetkeksi unohdukseen.

Tunteiden käsittely tai hallinta siis tarkoittaa kaikkien tunteiden kohtaamista, niiden ääreen riittävällä tavalla pyshtymistä. Jos surettaa, niin surraan. Jos suututtaa, niin ollaan vihaisia. Jos tuntuu kateuden, katkeruuden tai mustasukkaisuuden tunteita,  niin pysähdytään  totemaan, että  minulla on näitä epämiellyttäviä tunteita. Näitä tunteita, joita en haluais, jotka jopa hävettävät. Joista olen halunnut ajatelle, että eivät kuulu minun valikoimaani. Mutta kuuluvat ne. Silti et ole huonompi kuin muut, vaan tavallinen ihminen tai ehkä vähän rehellisempi ja rohkeampi kuin moni muu!

Tunteiden kohtaaminen pelottaa, jos sitä ei ole harjoitellut. Tyypillinen pelko on se, ettei saa pidettyä tunneilmaisua turvallisella tasolla. Viilipyttymäisen rauhallinen henkilö saattaa pelätä hurjaa raivokohtaustaan. Siltä ne sisään suljetut tunteet tuntuvat, kaaokselta, hirmumysrkyltä, vastustamattomalta voimalta. Tässä pelossa on tuntunut tapeelliselta kehittää jokin yllämainittu ”selviytymiskeino”.

Palataan taas Väestöliiton artikkeliin: Eron alkutilanteen shokkireaktion jokainen eronnut henkilö kokee ainakin jollakin tavalla: Ei, tämä ei voi tapahtua minulle! Tämä alkutilanteen shokki voi näkyä vahvoina vihan tai surun tunteina tai selkeänä lamaannuksena ja asian kieltämisenä. Alkupaniikin jälkeen koemme yleensä tunteissamme reaktiovaiheen. Tämä tarkoittaa, että aletaan ymmärtää, että tosiasia, ero on todellinen. Tämän jälkeen vasta kyetään pohtimaan sopeutumista tilanteeseen ja suuntautumaan uudelleen tulevaisuuteen.

Erokriisi on aina muutoksen herättelijä. Ihmisissä on yllättävän paljon selviytymisen potentiaalia, ja eron voi jopa nähdä pakotettuna kasvumahdollisuutena. Erokriisin kautta monet ihmiset vasta oppivat näkemään omia vahvuuksiaan ja elämän potentiaalejaan. Eron kautta voimme oppia itsestämme uutta. Uskomalla itseemme ja luottamalla siihen, että kestämme kantaa muuttuvat elämäntilanteet, voimme kasvaa kotelosta perhoseksi ja voimme tehdä erokriisistämme itsellemme kasvattavan kokemuksen!

Jos on pakko kärsiä….niin mikä ei tapa, se vahvistaa!