Kuukausi: joulukuu 2019
Ehkä pohdit näitä harkitessasi psykoterapiaan hakeutumista
Minduun blogissa oli postattu alla oleva, vuonna 2015 BuzzFeed -verkkosivustolla julkaistuun artikkeliin (15 Things Therapists Actually Want You To Know) on pohjautuva listaus.
Osasta näitä asioita tulee informoitua tutustumis- ja arviointitapaamisella. Osaa näistä asiakkaat kysyvät, monia näitä ja muitakin varmasti miettivät. Sen yritän kuitenkin muistaa aina sanoa, että kaikkea saa ja kannattaa kysyä.
1. Elämänohjeiden antaminen ei ole psykoterapeutin tehtävä
Psykoterapeutti ei kehota sinua esimerkiksi päättämään avioliittoasi tai jättämään työtäsi, vaikka se saattaisikin olla oikea ratkaisu. Psykoterapian tarkoitus ei ole kertoa, miten sinun tulisi selvitä elämässäsi. Psykoterapeutti antaa sinulle toki keinoja selvitä masennuksesta tai pärjätä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa, mutta henkilökohtaisen elämäsi päätöksiin hän ei ota kantaa – ainakaan kertomalla mitä sinun pitäisi tehdä.
Psykoterapian tavoitteena on auttaa sinua ymmärtämään itseäsi paremmin, muuttamaan haittaavia ajattelu- ja toimintatapojasi ja suhdettasi ympäröivään todellisuuteen.
2. Psykoterapeutti on käynyt itsekin psykoterapiassa
Suomessa psykoterapeutin koulutukseen kuuluu käydä opiskeluaikana myös itse psykoterapiassa. On suuri etu, että psykoterapeutti itse kokee psykoterapiaprosessin asiakkaan näkökulmasta. Yleensä psykoterapeutit ovat käyneet ainakin kahden vuoden psykoterapian, kouluttajatason psykoterapeutit huomattavasti enemmän ja psykoanalyytikot tyypillisesti ainakin viisi vuotta. Lisäksi psykoterapeutti käyttää asianmukaista työnohjausta oman ammattitaitonsa ja työhyvinvointinsa ylläpitämiseen.
3. Psykoterapeutit eivät määrää lääkkeitä
Lääkemääräykset tekee aina psykiatri, lääkäri tai muu hoitava taho, jolla on siihen tarvittava ammattitaito ja lupa. Psykoterapeutti voi kuitenkin heidän ohjauksessaan auttaa asiakasta psykoterapiajakson aikana lääkityksen aloittamisen ja lopettamisen suhteen, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Tällainen yhteistyö yksityisen psykoterapeutin ja lääkemääräyksistä vastaavan tahon kanssa on kuitenkin varsin vähäistä. Psykoterapeutteja työskentelee myös muun muassa perheneuvoloissa ja psykiatrisilla poliklinikoilla, jolloin yhteistyö on tiiviimpää.
4. Psykoterapiassa voi käydä ilman mielenterveyshäiriön diagnoosia
Kyllä, itsemaksavana asiakkaana psykoterapiassa voi käydä ilman diagnoosia. Moni käy psykoterapiassa lisätäkseen itsetuntemustaan, selvitäkseen elämänkriisistä, parisuhdeongelmien takia tai vaikkapa työstressin vuoksi. Lyhytkin psykoterapiajakso voi auttaa pääsemään elämässä eteenpäin.
Sen sijaan Kelan tuen saaminen edellyttää diagnoosia, 3 kuukauden psykiatrista hoitosuhdetta, psykiatrin B-lausuntoa ja Kelan myöntävää tukipäätöstä.
5. Psykoterapeutti ei puhu asiakkaistaan ystäviensä kanssa baarissa
Luottamuksellisuus on ykkösvaatimus psykoterapeutin ja asiakkaan välisessä suhteessa! Psykoterapeutilla on vaitiolovelvollisuus ja hänen tulee säilyttää asiakkaidensa tiedot siten, että ne eivät päädy ulkopuolisille. Hän saattaa tosin keskustella haastavista asiakastapauksistaan nimettöminä ja yleisellä tasolla luotettavien kollegoidensa kanssa ja työnohjauksen yhteydessä. Tämän tarkoituksena on psykoterapeutin oman ammattitaidon ylläpitäminen ja mahdollisten vaikeiden tilanteiden parempi hoitaminen.
6. Sinä päätät, haluatko “tunnistaa” hänet psykoterapian ulkopuolella
Psykoterapeuttisi ei tule moikkaamaan sinua julkisella paikalla ja sanomaan ”kiva nähdä sinua ulkona ja näytätpä reippaalta”. Sinä olet se, joka tervehtii ensin häntä kaupassa tai ravintolassa, jos niin haluat. Jos asia askarruttaa sinua, voit ottaa sen puheeksi hänen kanssaan.
7. Pelkkä psykoterapiassa käynti ei riitä – sinun täytyy myös osallistua siihen
Psykoterapiassa käynti poikkeaa huomattavasti lääkärissä käynnistä, jossa ollaan vastaanottajan roolissa, antaen lääkärin tutkia ja kertoa hoito-ohjeet. Psykoterapia on jotain aivan muuta kuin tällaista passiivista odottamista, että psykoterapeutti kysyisi ne oikeat kysymykset, ja tuloksia alkaisi syntyä itsestään. Ne, jotka näin odottavat, tulevat todennäköisesti pettymään. Psykoterapiaprosessi on yhteistyötä psykoterapeutin kanssa, jossa te molemmat työskentelette sinun haluamiesi asioiden parissa.
8. Itselleen sopivan psykoterapeutin löytäminen on tärkeää
Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian onnistumisen kannalta ehkä merkittävin seikka on yhteistyösuhteen eli terapeuttisen allianssin hyvä laatu psykoterapeutin kanssa. Toisin sanoen, teillä on hyvä synkata keskenänne. Terapeuttinen allianssi rakentuu kolmesta osatekijästä: tunnevuorovaikutuksen laatu ja empatia, yhteisymmärrys tavoitteista ja yhteisymmärrys tehtävistä.
Psykoterapia itsessään ei aina ole miellyttävää, joten on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi terapiakäynnin aikana. Hyvässä terapiasuhteessa asiakas tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.
9. Saako psykoterapeuttia halata?
Me suomalaiset emme ole luonnostaan halailijoita, joten psykoterapeuttikin saattaa kokea sen kiusalliseksi. Joku voi myös miettiä, voiko psykoterapeutilta kysyä hänen henkilökohtaisesta elämästään. Molemmissa tapauksissa asia kannattaa ottaa hänen kanssaan puheeksi, jos kokee sen itselleen tärkeäksi. Sinulla on oikeus kysyä häneltä mitä haluat, mutta hänellä on myös oikeus päättää omasta puolestaan, mikä on sopivaa ja mikä ei.
10. Psykoterapeutilla ei ole kaikkia vastauksia
Jotkut saattavat olettaa, että psykoterapeutilla olisi jonkinlainen erityinen kyky nähdä asiakkaan sisimpään. Näin ei kuitenkaan ole. Psykoterapeutit kouluttautuvat ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä, tunteiden ja ajattelun mekanismeja ja ylipäänsä ihmisenä olemista. Monella psykoterapeutilla on ehkä myös luontainen herkkyys ihmisyyden eri puolien havaitsemiseen. Kokemus ja ammattitaito antavat psykoterapeutille pohjan ymmärtää asiakkaansa tilannetta ja näin auttaa häntä ohjaamaan psykoterapiaprosessia tulokselliseen suuntaan.
11. Psykoterapeutin ammatti voi olla raskas
Psykoterapeutti saattaa kuunnella vaikeita asioita tunnista toiseen, päivästä päivään, ja silti hänen täytyy säästää voimiaan myös omalle perheelleen ja itselleen. Se on haastava yhtälö, mutta ihan mahdollista hallita. Psykoterapeutin velvollisuus on huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Tähän hän käyttää säännöllistä ja jatkuvaa työnohjausta, jossa voi purkaa työstä kertynyttä kuormaa.
12. Psykoterapeutin ammatti voi olla todella palkitsevaa
Psykoterapeutin ammattiin hakeutuvat ovat yleensä hyvin kiinnostuneita ihmisistä. Sinun psykoterapeuttisi on kiinnostunut sinusta ja hän haluaa sinun voivan paremmin. Psykoterapeutti todennäköisesti iloitsee jokaisesta ammatillisesta onnistumisestaan ja nähdessään asiakkaansa edistyvän kasvuprosessissaan.
Sillä on väliä miten elää…
… vaikutukset voivat säteillä sukupolvien päähän! Ei paniikkia, vaan toivottavasti ajatus siitä, että hyvillä elämäntavoilla ja valinnoilla voi todella vaikuttaa positiivisella tavalla jälkipolvienkin elämään, joskin siitä pääsee itsekin hyötymään.
Epigenomi on muuttuva dynaaminen kokonaisuus toisin kuin perimä eli genomi, joka pysyy samana ihmisen elämän ajan.
Ylen Tiedeykkösen artikkelissa Isovanhempiemme huonot kokemukset voivat näkyä geenitasolla epigeneettisinä vaikutuksina jopa kolmanteen sukupoleveen saakka akatemiatutkija Miina Ollikainen Suomen Molekyylilääketieteen instituutista FIMM:stä muistuttaa, että epigenetiikka on luonnollinen ilmiö. Hän kutsuu epigenetiikkaa pehmeäksi perinnöllisyydeksi, joka valmistaa pienokaista sellaiseen elinympäristöön, mistä hän on saanut viitteitä jo raskausaikana. Joutuuko lapsi synnyttyään elämään heikolla ravitsemuksella, jolloin elimistö käyttääkin tehokkaasti saatavilla olevaa ravintoa. Vai onko lapsen saamassa hoivassa puutteita? Onko parempi olla varuillaan kuin luottaa ihmisiin?
Epigenetiikan ja psyykkisen voinnin suhdetta on päästy havainnoimaan eläinkokeilla. Ihmisillä tätä ei ole suoraan havaittu, mutta entistä enemmän on tietoa raskausaikaisten ympäristön epigeneettisten merkkien siirtymisestä lapsille. Esimerkiksi ahdistushäiriöissä perinnöllisyys selittänee noin 30-40 % ihmisen oireilusta. Tutkijat pyrkivät selvittämään, onko äidin raskausaikaisella stressillä ja sen aikaansaamilla epigeneettisillä merkeillä vaikutusta ahdistushäiriöiden synnyssä, toteaa integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson.
Äidin raskauden aikainen stressi ja lapsen kasvuvuosien hyvin hankalat olot liittyvät lapsen myöhempiin psyykkisiin häiriöihin. Stressi ei ole mitään tavanomaista arkipäivän stressiä vaan perheen vakavia, isoja ristiriitoja, kaltoinkohtelua, esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä tai lähes täysin jäämistä ilmaa hoivaa.
Isälläkin on rooli lapsen terveyden kannalta. Jopa isän kokemukset ja tekemiset ennen lapsen hankkimista saattavat periytyä lapselle. Tosin asiasta tiedetään aika niukasti vielä tällä hetkellä. Psykiatrian professori Tiina Paunion mielestä isän kannalta on tärkeintä, miten isä hoivaa äitiä raskausaikana ja syntymän jälkeen lasta – mikä on siis perheen hoivakokonaisuus. Tietysti isän perimä vaikuttaa myös.
Epigenetiikalla on myös positiivinen vaikuttavutensa, joskin siitä tiedetään vielä vähemmän. Esimerkki epigenetiikan myönteisestä vaikutuksesta on psykologinen kimmoisuus eli resilienssi. Yksilöt, jotka ovat kokeneet trauman masentuvat herkästi, mutta heillä on ilmeisesti kyky toipua myös sairaudestaan. Sama perimä altistaa psyykkiselle häiriölle, mutta se voikin saada ihmisen palautumaan helpommin tilastaan. Psykologinen joustavuus saattaa olla perimän välittämää molempiin suuntiin.
Paljon on vielä selvittämättä, ja minkä verran loppujen lopuksi on ihmismielen toimminnoista selvitettävissä…Mielenkiintoista kuitenkin ja jos uuden tiedon murusista saa koottua terveyttä tukevaa ja sairauksia hoitavaa kehitystä, niin kyllä se on tervetullutta!