0

Passaako sitä nyt onnellinen olla?

Nyt sitä kuitenkin ollaan, maailman onnellisin kansa….jassoo!

YK:n onnellisuusraportin mukaan onnellisuuden mittareita ovat muun muassa bruttokansantuote henkeä kohden, sosiaaliset turvaverkot, terveys, elinajanodote, korruptio ja vapaus tehdä valintoja. Mitä onnellisuutta tällä mitataan? Kuvaavatko nämä meidän mittapuumme mukaan elämän perusedellytysten toteutumista, jota emme  enää onneksi miellä? Tuleeko onni meille ihan jostain muusta….tai siis ainakin silloin, kun nämä perusasiat ovat taustalla kunnossa?

Onnelisuusprofessori Markku Ojanen toteaa, että ”ihminen kestää mitä tahansa, paitsi hyvinvointia” ja kysyy: ”Onko mahdollista, että olemme ulosmitanneet hyvinvoinnista kaiken onnellisuuden, jonka siitä voi saada? Tästä lisää artikkelissa: Suomi on jo niin rikas, ettei raha enää tuo lisäonnea- onnellisuusprofessorin mukaan meidän pitää nyt keskittyä vaurauden jakamiseen sen haalimisen sijaan  

– Vaikka tarpeita voi tyydyttää, haluille ei riitä mikään –

Italialainen Jennifer De Paola tutkii suomalaisnaisten onnellisuutta Helsingin yliopistossa. Hän pohtii asiaa Ylen jutussa 180 astetta: ”Onnellisuus ei välttämättä ole sitä, mitä tutkijat väittävät sen olevan”

Paradoksi

Masennus on Suomessa kansantauti, mielenterveyden häiriöt ovat yleisin työkyvyttömyyden syy ja masennus kaikkein yleisin yksittäinen työkyvyttömyyden syy. Suomi keikkuu kansainvälisesti myös itsemurhatilastojen kärjessä, mutta ei ole ainut onnellinen kansa, joka tappaa itseään urakalla. 

Oma onni suojaa, mutta toisen onni altistaa pahoinvoinnille. Tässä muutaman vuoden vanha artikkeli asiasta Itsemurhia tekevät onnelliset kansat:  Journal of Economic Behaviour and Organization -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan onnellisuus ja itsemurhat esiintyvät usein yhdessä siksi, että ihmiset arvioivat omaa hyvinvointiaan suhteessa muihin. Masentuneesta voi tulla vielä masentuneempi silloin, kun hän on erityisen onnellisten ihmisten ympäröimä.

Onnellisuutta on vaikea tutkia, koska tämä käsite ymmärretään eri kulttuureissa eri tavoin. Myös itsemurhatilastot voivat olla vääristyneitä, koska toisissa kulttuureissa itsemurha on suurempi tabu kuin toisissa.

Tästä päästään pohtimaan suomalaisen ihmisen onnellisuutta:

Onko meillä asiat liiiiiian hyvin? Ei osata olla onnellisia.

Mitä se sitten meinaisi, jos myöntäisi että ollaan onnellisia?

Ollanko sitä onnellisia, jos siltä ei tunnu?

Voiko olla niin, että ei vaan osata olla onnellisia?

Pitääkö  olla onnellinen, eikö riitä että selviää?

Onko oikeus vaatia onnellisuutta…… vaatia enemmän kuin perusselviytyminen?

Ollaan sen verran kaukana sotavuosista, että meillä on jo muitakin tavoitteita, kuin hengissä pysyminen, mutta kyllä ne onnen odotukset haihattelulta tuntuvat vanhemman sukupolven (osan heistä) mielissä. Puhuuko siellä trauma, masennus, suomalaisen molliviritteisyys, joka myös parhaimmillaan tai pahimmillaan on romantisoitu loputtomkasi ikäväksi ja täyttymättömiksi toiveiksi?

Onnellisuus on henkilökohtainen asia. Mikä  kenetkin tekee onnelliseksi? Hyvän elämän iso palikka tulee siitä, että on tunnistanut omat onnen tuojat, hyväksynyt ne ja toteuttanut niitä. Rajoja on, tottakai, toiselle ei saa tehdä pahaa, mutta hei, toista ei tarvitse aina miellyttääkään! Ihan näin työ- ja elämänkokemuksen pohjalta sanon, että onni tulee pienistä asioista.

Tulipahan onni mistä vaan, niin siihen olemme tottuneet, että ainakin suurimmat onnen pirskahdukset on totuttu pitämään piilossa. Saa vähän hupsun maineen, jos kovin onnea hehkuu. Ei oteta sellaista ihmistä vakavasti ja vakavastihan ihminen on otettava ja vakava on ihmisen oltava. Vakava on tuttu, turvallinen ja pätevä. Ollaan rehellisiä ja suoraselkäisiä, mutta monien mielestä liian vakavia.

Eikö saada olla rauhassa vakavia ja totisia, vähän hiljaisia ja vetäytyviä? No saadaan tietysti, sellainenkin ihminen voi olla onnellinen. Onni on oma asia. Niin, ei sitä jaeta, ei yhteisöllisesti riekuta. Ja nyt pitäisi ihan kansainvälisesti myöntää, että ollaan onnellisia! Sopeutumisvalmennusta tähän, please!

(Lisäsin tuohon loppun kansainvälisesti korrektin sanan. Kuuluu kohteliaaseen puhetapaan, vaikka meistä se on turha, mitään tarkoittamaton sana…..ja mehän puhutaan vaan asiaa, ei small talkia).

 

0

Mistä onnellisuus alkaa….
Posted on

… siitä, kun sen perässä juokseminen loppu

Onnea etsimässä. Hyvinvointia rakentamassa. Mielenterveyttä tukemassa. Kaikki linkittyvät yhteen. Saman ilmiön eri puolet, osatekijät, rakennuspalikat….miten vain.  Miten sinä määrittelet onnellisuuden, mistä sitä haet? Onko se piilossa, vai jossain kaukaisena visiona odottamassa? Usko, että se on tavoitettavissa? Pelkäätkö, ettei se ole sinulle koskaan mahdollista?

Aihe puhututtaa monia ja niin pitääkin olla. Omaa onnea ja hyvinvointia kannattaa pysähtyä ajattelemaan. Sitä kannattaa tavoitella.

Alla onnellisuustutkijan ja elokuvaohjaajan ajatuksia onnellisuudesta.

Onnea etsitään vääristä paikoista. Ihmisille kerrotaan, että kun rahaa, tutkintoja ja menestystä on riittävästi, tullaan onnelliseksi. Sitten kun rahaa on riittävästi, sitä halutaan lisää. Tutkijan mukaan me juoksemme koko ajan jonnekin tullaksemme onnelliseksi. Näin puhuu onnellisuustutkija Emma Seppälä artikkelissa Onnellisuus alkaa, kun juokseminen sen perässä loppuu

Ne ihmiset, jotka ovat aidosti onnellisia, ovat sitä, koska heidän elämällään on tarkoitus. Se ei Seppälän mukaan tarkoita, että onnelliseksi tullakseen täytyy lähteä kehitystyöhön Afrikkaan. Riittää, kun hymyilee vastaantulijoille ja päättää, että auttaa ja kannustaa aina muita. Amerikkalaiset puhuvat palvelemisesta, mutta tuo sana istuu huonosti suomeksi käännettynä.

Seppälän onnellisuuden ja menestymisen suhdetta käsittelevä menestyskirja The Happiness Track ilmestyi Yhdysvalloissa alkuvuonna. Nyt se on käännetty suomeksi.

 

Markku Pölönsen Fb-postaus toukokuulta 2016:

KUN ALOIN RAKASTAA ITSEÄNI

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin että ahdistus ja henkinen kärsimys ovat vain varoitusmerkkejä; elän vastoin omaa totuuttani.
Tänään tiedän sen tarkoittavan REHELLISYYTTÄ

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin kuinka syvästi joku voi loukkaantua siitä että suuntaan häneen toiveitani väärään aikaan, kun hän ei ole vielä valmis, vaikka tuo ”hän” olisinkin minä itse.
Tänään kutsun sitä KUNNIOITUKSEKSI

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin kaipaamasta toisenlaista elämää, ja näin, että kaikki ympärilläni kutsui minua kasvamaan.
Tänään kutsun sitä KYPSYYDEKSI

Kun aloin rakastaa itseäni, ymmärsin olevani kaikissa olosuhteissa aina oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, ja että kaikki tapahtuu täsmälleen oikealla hetkellä. Se rauhoitti minua.
Tänään kutsun sitä ITSELUOTTAMUKSEKSI

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin varastamasta omaa aikaani, lakkasin suunnittelemasta huikeita projekteja tulevaisuuteen. Tänään teen vain sitä mikä tekee minut iloiseksi ja onnelliseksi, asioita joita rakastan, jotka saavat sydämeni riemuitsemaan, ja minä teen ne omaan tapaani, omalla rytmilläni.
Tänään kutsun sitä YKSINKERTAISUUDEKSI

Kun aloin rakastaa itseäni, luovuin kaikesta mikä ei ole hyväksi terveydelleni – ruuasta, ihmisistä, tavaroista, tilanteista, kaikesta mikä masensi minua ja loitonsi minua itsestäni. Ensin kutsuin tätä asennetta terveeksi itsekkyydeksi.
Tänään tiedän sen olevan ITSENSÄ RAKASTAMISTA

Kun aloin rakastaa itseäni, lakkasin yrittämästä olla aina oikeassa; siitä lähtien olen ollut vähemmän väärässä.
Tänään ymmärsin sen olevan VAATIMATTOMUUTTA

Kun aloin rakastaa itseäni, en suostunut enää elämään menneisyydessä ja olemaan huolissani tulevaisuudesta. Nyt elän vain tätä tapahtuvaa hetkeä varten.
Tänään elän jokaisen päivän, päivän kerrallaan ja kutsun sitä AUTUUDEKSI

Kun aloin rakastaa itseäni, huomasin, että mieleni voi satuttaa minua ja tehdä minut sairaaksi. Mutta kun kytkin sen sydämeeni, tuli mielestä arvokas liittolainen.
Tänään kutsun tuota liittoa SYDÄMEN VIISAUDEKSI

Meidän ei enää tarvitse pelätä riitoja, yhteenottoja ja ongelmia, ei omia eikä muiden; törmääväthän tähdetkin joskus ja niiden pirstaleista syntyy uusia maailmoja.
Tänään tiedän, SE ON ELÄMÄÄ!