….eli jatketaan siitä, mihin viime vuonna jäätiin. Tunteet pinnassa. Niin, siihen kai tässä työssä pitkälti pyritään, että saataisiin tunteisiin kosketus. Jotta kosketus olisi mahdollinen, on tunteet tunnistettava ja niitä on uskallettava tuntea. Jotta tunteita uskaltaa tuntea, on koettava, että tunteita on turvallista kuunnella ja ilmaista tässä ympäristössä, ne ovat normaaleita ja sallittuja, eikä ilmaisemisesta koidu haittaa. On myös oltava keinoja säädellä ja sietää ”liian” voimakkaalta tuntuvia tunteita. Tunteet ottavat voimille ja niiden armoilla oleminen ei edesauta tunteiden käsittelyä.
Joku saattaa ajatella, että onpa monta edellytystä, ei kannata edes yrittää, pieleen menee kuitenkin. Nyt puhun tunteiden kohtaamisesta psykoterapiassa ja voin sanoa, että turvallisessa, rauhallisessa, kannustavassa ja hyväksyvässä vuorovaikutuksessa on turvallista kohdata kaikenlaiset tunteet. Aikansa harjoiteltua näissä turvalliselta tuntuvissa olosuhteissa onnistuu varmasti muuallakin.
Harjoitteluun pääsemiseksi tarvitaan tunteet hyväksyvä asenne. On hämmästyttävän yleistä, että ihminen kieltää itseltään useat tunteet, ehkä ne on torjuttu tai suoraan kielletty jo lapsuudessa, tai sitten on matkan varrella opittu pitämään tietyt puolet piilossa. Tunteissa on kuitenkin kyse tavallisesta ilmiöstä ja huolimatta siitä miten tunteet luetelleen, ne kaikki kuuluvat ihan jokaisen ihmisen normaaliin kokemusmaailmaan. Väestöliiton blogissa Tunteet polkuna itsetuntemukseen psykoterapeutti Sanna Nojonen kirjoittaa hyvin: ”Auttaa, jos tunteet voi nähdä vain luonnollisena vasteena johonkin sisäiseen tai ulkoiseen ärsykkeeseen, kuten ajatukseen, muistoon, tilanteeseen, asiaan, ihmiseen, sanaan tai äänensävyyn ja ymmärtää, että havaintojemme lisäksi myös tulkintamme vaikuttavat tunteiden syntymiseen”.
Koska tunteet ovat reaktioita johonkin, ne siis viestivt jostakin ja siksi tunteita kannattaa pysähtyä tutkimaan. Vähän niin kuin unet, eivät nekään tule ihan mistä sattuu, joskin joskus niin kummallisessa muodossa, että on sangen mutkikasta päästä kärryille. Eivät tunteetkaan ole aina selkeitä, tai ne voivat olla kerroksellisia. Kuten Nojonenkin tekstissään toteaa, voi esimerkiksi vihan alla olla hyväksymättömyyttä, pettymystä, pelkoa tai jotakin muuta haavoitavaa tunnetta.
