0

Tuleeko luonnollisesta sairasta?

Kun luonnolliset psykologistet  ilmiöt diagnosoidaan ja medikalisoidaan (lääketieteellistetään), alkaa ihminen vieraantua siitä, mikä on inhimillistä ihmisen elämään kuuluvaa.

Clear Mind Oy:n sivuilta löytyvässä Satu Kasken blogikirjoituksessa Kun luonnollinen reaktio medikalisoituu  avataan asiaa muutaman  työhön liittyvän esimerkin kautta.

”Jos esimerkiksi tekee kaksitoista tuntisia työpäiviä ja vielä viikonlopusta käyttää osan työhön säännöllisesti, on varsin luonnollista, että väsyy. Kukaan ei jaksa, jos palautumista, irtipääsyä, uppoutumista johonkin muuhun ja/tai lepoa ei ole riittävästi. Näin väsymys ja siitä seuraava merkityksettömyyden puute, alentunut käsitys omasta pystyvyydestä ovat inhimillisiä seuraamuksia.

Toinen esimerkki kirjoittajan tekstistä: ”Jos esimerkiksi työyhteisössä ilman sopimusta yksi työntekijä saa tehdä mitä haluaa ja milloin vain, on luonnollista, että se koetaan epäreiluna ja herättää vihaa. Jos tilanteeseen ei puututa ja sama meno jatkuu, epäreiluuden kokemus ja vihaisuus kasvavat. Tunteet löytävät aina reittinsä, mikä voi näkyä esimerkiksi vaikeutena toimia yhdessä ja vuorovaikutustakkuina. Varsin inhimillistä”.

Sitten vielä yleisemmälle tasolle vietynä. Jos olet jatkuvasti erilaisten elektronisten ärsykkeiden vaikutuspiirissä, jotka toistuvasti vetävät huomiosi puoleensa ja katkaisevat keskittymisen sen hetkiseen, niin ei ole ihme, että tulee levoton olo. Rauhattomuus jatkuessaan pitää elimistön stressitason korkealla. Ehkä syötättää, muisti alkaa pätkiä ja arki hankaloituu. Hermot ovat kireällä ja kaikki alkaa tuntua vastenmieliseltä ja raskaalta. Ei osaa enää oikein rauhoittua aloilleen ja unikin heikkenee. Uupumus johtaa pitkittyessään masennukseen, joka on sairaus….mutta vasta aika pitkän ketjun päätteeksi.

Jos tunnistaisimme haitallisen kuormituksen ajoissa ja tekisimme tarvittavat korjaustoimenpiteet, emme ajautuisi sairastumistilanteeseen. Pahin skenaario tässä jatkumossa on se, että masennusta hoidetaan pelkästään lääkeellä, jotta jaksetaan jatkaa alkuperäistä ylikuormittumiseen johtavaa tilannetta. Niin……eipä olla  tultu yhtään viisaammiksi, eikä päästä pois sairastumiseen johtavasta kierteestä.

Eli normaalin reaktion mieltäminen normaaliksi ei tarkoita, etteikö ihminen tarvitsisi tukea ja apua itselle vaikeissa tilanteissa. Se tarkoittaa avun luonteen ja laadun ymmärtämistä.

0

Unohda mokasi, niin muutkin tekevät

Mokat ärsyttävät ja usein myös hävettävät. Luullaan että mokista minut muistetaan, mutta ei ne muut ihmiset muista ajatella muiden mokia, omiinsa hekin keskittyvät.  Hesarin tiedeartikkelissa avataan kahta tutkimusta, joissa ilmenee ihmisen pyrkimys hyvään tulkintaan toinen toisistaan. Hyvä selitys ja ymmärrys on ikään kuin tarjolla ja se valitaan, heti kun mahdollista, ikävää selitystä pysyvämmin toista ihmistä kuvaavaksi ominaisuudeksi.

Muisteletko vanhoja mokiasi? Ei kannattaisi – kaksi uutta tutkimusta osoittaa, että ihmiset pitävät meistä enemmän kuin luulemme ja ovat valmiita antamaan anteeksi tylytkin teot

Tutkimus viittaa siihen, että ihmiset eivät yhden mokan tai tylyn käytöksen perusteella välttämättä muodosta lopullista kuvaa toisesta. Ihmiseämälle on edullista pystyä suhtautumaan joustavasti niin itseen kuin muihinkin. Kielteinen tulkinta toisesta voi olla täysin väärä, jolloin tarvitaan kykyä esimerkiksi tarkastella tilannetta eri perspektiiveistä. Tutkijat toteavat, että ”aivojen tapa muodostaa mielikuvia sosiaalisista tilanteista sallii myös anteeksiannon”. No, toinen ääripää tälläkin ulottuvuudella tuottaa ongelmia. Tulos voi myös selittää osaltaan sitä, miksi jotkut roikkuvat niin kauan väkivaltaisessa parisuhteessa.

Joka tapauksessa huomion arvoista on se, kuinka itse itseensä suhtautuu. Jos on erityisen herkkä ulkopuoliselle arvioinnille ja kokee herkästi häpeää, niin tutkimuksen tuoma tieto voi helpottaa. Mutta jos on kysen enemmän itseankaruudesta, niin  edelleen on kovasti työsarkaa itsemyötätunnon kanssa.

Hyvä tieto on kutenkin tämä: Ihmiset aliarvioivat johdonmukaisesti muiden mielipiteitä heistä – toisin sanoen muut pitävät sinusta enemmän kuin ehkä luuletkaan. Tutkimuksessa oli erilaisia koeasetelmia, joiden kautta sekä henkilöt itse, että ulkopuoliset tarkkailijat arvioivat onnistumista sosiaalisissa tilanteissa. Käy ihmeessä lukemassa tarkemmin tuosta yllä olevasta linkistä….antaa ajattelemisen aihetta. Ihmiset tuntuvat aivan kuin kaiken varalta turvallisemmaksi aliarvioida itsensä heikommin suoriutuneeksi ja tämä korostuu  luonnollisesti enemmän ujoilla kuin sosiaalisesti rohkeilla ihmisillä,(silti kaikilla).

TUTKIJAT kirjoittavat, että ihmisillä on käsitys ideaaliminästä, jonka tasolle oikea minä ei yllä. Siksi ihmiset kuvittelevat näyttävänsä sosiaalisesti kömpelömmiltä kuin he todellisuudessa ovatkaan. Kun kaikki tekijät huomioidaan, käy järkeen, että ihmisten käsitys itsestään on turhan negatiivinen ja että he aliarvioivat sitä, miten muut heidät näkevät.

Ei kuitenkaan kannattaisi.

”Muut ihmiset pitävät meistä enemmän kuin arvaammekaan”, tutkijat päättävät artikkelinsa.

0

Vihainen nainen….on normaali!

Yle Puheen Aaamu ohjelmassa Sota vaikuttaa yhä suomalaiseen kasvatuksen: tytöiltä kielletään viha ja pojilta suru 

Tuossa ohjelmassa psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttunen ja pari- sekä perhepsykoterapeutti Heli Pruuki pohtivat miksei nainen saisi näyttää suuttumustaan suoraan ja purkaa aggressioitaan samalla tavalla välittömästi kuin miehet saavat? He ovamyös kirjoittaneet kirjan naisen agressiosta.

Niin on kasvatettu pitkään ja kasvatetaan edelleenkin. Kiltit tytöt ja rohket pojat, jotka eivät itke. Kummallistahan se on, että kaikki tunteet eivät kuuluisi kaikille sukupuolille. Kaikilla niitä kaikkia kuitenkin on….ja se on normaalia. Ymmärrettävää on myös se, että jos näin on jaoteltu ja sen mukaan ohjeistettu, niin ei ole voinut oppia hyväksymään itsessään kaikkea sisällä mylläävää, tai piilevää, sillä ne ”väärät” tunteet ovat usein hyvin piilotettu, itseltäkin.

Tässä Blogissa aiemmin julkaistu kirjoitukseni Vihat pihalle  ja nimimerkki Tuulikellon kirjoitus Käytä kiukkuasi avaavat tätä aggressioasiaa tavallaan. Tuulikello peilaa omia kokemuksiaan Janne Viljamaan kirjaan Käytä kiukkuasi, aggressio hyötykäyttöön.

No, vaikka aggressio on sallittua pojille ja miehille, niin ei ole sanottu, että hekään automaattisesti osaisivat käsitellä vihaansa rakentavasti. Valitettavasti ei. Nuo kirjat, kuten muutkin vihaa käsittelevät kirjat ovat tarpeellisia ja sopivia kaikille sukupuolille. Tässä tekstissä keskitytään naisen aggressioon. Joten todettava on myös se, että naisellakin voi keittää ei rakentavalla tavalla yli. Nainen voi syyllistyä viharikokseen. Nainen voi olla ja usein onkin, voimakkaasti tunteva. Niin hyvässä kuin pahassa. Ja naisen kiukku se vasta vihaa onkin. Loukatun naisen viha vahvempaa ja pidempää kuin mikään, mihin nyt äkkiä keksin verrata.

Nainen väkivallan tekijänä on yhä tabu, vaikka tekijätilastoissa nainen näkyykin: parisuhdeväkivallasta noin kolmasosa on naisten tekemää ja lapsiin kohdistuvasta puolet.  Jos sinä nainen kärsit omasta väkivaltaisuudestasi, etkä uskalla puhua asiasta, niin tältä sivustolta Naisenväkivalta.fi löydät tietoa ja tukea, myös chatin kautta.

Vaikka aggressio voi äityä väkivaltaongelmaksi on muistettava, että tuo ”paha-aggressio” on vain yksi aggression ulottuvuus. Jotta viha ei äityisi raivoksi eikä väkivallaksi, on tunteeseen hyvä tutustua, hyväksyä, sallia, opetella sietämään ja ilmaisemaan ….joten lopuksi Naiseuden voima blogista Vihan viesti naiselle ajatuksin:

”Uskalla kulkea kohti potentiaaliasi ja lopeta itsesi pienentäminen tai muiden syyttely. Viha voi olla viesti siitä, että sinulla on maailmalle ja elämälle annettavaa ja sinun tulee ehkä rikkoa jotkut ympäristösi odotukset, joita olet alitajuisesti toteuttanut!”

0

Liikkumattomuus ahdistaa suomalaisia

Iloahan liikkumiseen saisi kuulua, ei ahdistusta.

Kaikkihan sen tietävät: liikunta tekee hyvää, parantaa elämänlaatua ja pienentää monien sairauksien riskiä. Arki voi kuitenkin olla sellaista palapeliä, ettei siihen mahdu säännöllistä liikuntaa. Tai sohvannurkka saattaa houkuttaa jumppasalia ja lenkkipolkua enemmän. Silloin huono omatunto astuu peliin. Akuutin Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä selvisi, että 65 prosenttia suomalaisista kokee ainakin joskus huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestaan.

Toiset meistä harmittelevat liikkumisensa vähyyttä harvoin, toisia asia vaivaa jatkuvasti. 28 prosenttia kyselyyn vastanneista kokee huonoa omaatuntoa asiasta kuukausittain, 23 prosenttia joka viikko. 14 prosenttia vastaajista oma liikkumattomuus vaivaa peräti päivittäin. Vain noin kolmasosa vastanneista ei koe lainkaan huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta.

Naiset vetävät pidemmän korren tässäkin huolestuneisuudessa. Ruuhkavuosia elävät ja vanhuuteen hiljalleen kääntyvät huolestuvat eniten. Aika on tiukilla ja sitten kun olis jo aikaa, ei kykene. Voimakasta kahtiajakautuneisuutta esiintyy tässäkin asiassa, on niiitä jotka liikkuvat enemmän kuin kannattaisi. Ylikunto vaanii tavallistakin liikkujaa. 

Tuntuu, että nykypäivänä ihmistä vaivaa säätelyhäiriö, jolloin joko ei tehdä ollenkaan tai tehdään ihan liikaa. Mikä siinä on, että kohtuudesta on tullut kirosana?

No, ei lipsahdeta nyt aiheen sivuun. Liikkuminen on ihmiselle hyväksi. Jotta sitä jaksaisi riittävällä tavalla harrastaa, on siihen löydyttävä sopiva kipinä. Jos ongelmana on yliliikkuminen, on löydettävä tapa levätä ja samalla on usein tarve myös löytää keinot sietää ahdistuneisuutta muutenkin kuin liikkumalla.

Liikkumiseen voi saada sykähdyksen monella tapaa: on haasteita, kuntoviikkoja, hyviä ohjeita ja ulkoista kannustusta. Hyviä keinoja tarvitaan ja niitä kannattaa olla tarjolla monessa yhteydessä. Pitkälle ei kuitenkaan pelkkä aloitus riitä, tarvitaan sisäsyntyistä motivaatiota, jotta liikkumisesta tulisi pitkäkestoista, osa elämäntapaa. Silloin kun puhutaan pitkäkestoisuudesta, saa ja kannattaa ajatella, että pienet purot kasvavat ennen pitkää valtamereksi. Yliliikkuminen ja ylikunto eivät vie pitkälle.

Kolme psykologista perustarvetta, jotka saavat ihmisen liikkumaan

Liikunnassa motivaation pitää lähteä liikkujasta itsestään. Toisin sanoen liikunnasta pitää nauttia. Muuten ei jaksa liikkua. Kuntoliikkujiakin on hyvin erilaisia. Millainen liikunta on aiemmin viehättänyt? Monella ihmisellä se on luonto- tai vähemmän intensiivinen liikunta kuten kävely tai metsässä liikkuminen. Toiselle se on itsensä haastamista ja kilpailemistakin. Mitä ja miten sitten liikutkin arvioi  kokemustasi. Jos tulee usein kymppejä ja ysejä on liikkumisen jatkuvuus huomattavasti todennäköisempää, kuin jos yrität sinnitellä harrastuksessa, joka ei aidosti nappaa tai sovi sinulle.

 

  1. Ensin pitää kokea olevansa kyvykäs. Mikään laji ei maistu, jos tuntee olevansa huono siinä. Toisille melkein laji kuin laji tuntuu luontevalta, mutta toisille ei tunnu äkkiseltään löytyvän mitään lajia….mutta ei lopu lajit kesken. Valikoimaa on valtavasti ja käsite ”liikunta” on hyvin laaja. Aina kannattaa alkaa siitä, mikä tuntuu helpoimmalta, jatkossa voi halutessaan lisätä vaatimustasoa.
  2. Toinen perustarve on sosiaalinen yhteenkuuluvuus. On mukava kuulua porukkaan, tavalla tai toisella. Joukkuealajit tai porukkalenkit, ystävän kanssa kävely tai ryhmäliikunta. Sosiaalisuuden aste on näissäkin esimerkeissä erilainen. Ryhmäliikuntatunnilla saat tsemppiä kanssajumppaajista, mutta henkilökohtaiset tarinat tulevat jaetuiksi kävelylenkillä. Lupaus yhteisestä liiikuntahetkestä voi olla myös se tarpeellinen motivaatio saada itsensä lähtemään. Jos tunnistat itsessäsi enempi erakkoluonteen, on ehkä turha ängetä itseään porukkaliikuntaan, ainakaan pelkästään. Yksin liikkuminen on toisille keskittymisen ja  hiljentymisen väylä. Voi vetää kovaakin, tuulettaa omia ajatuksiaan ja tuntojaan.
  3. Kolmanneksi liikunnassa pitää olla autonomiaa eli pitää saada itse päättää, mitä tekee. Ryhmäliikunnassakin tätä voi toteuttaa tekemällä sarjoja leppoisampaan tahtiin tai kevyemmillä painoilla kuin ohjaaja määrää. Autonomiaa tarvitaan jo pelkästään aikatauluttamisessa. On aikoja ja / tai töitä joiden yhteydessä on mahdotonta toteuttaa tiukasti aikataulutettua liikuntaa. Sen ei kannata antaa masentaa, eikä se riitä perusteluksi sille, ettei mitään voi liikua. Anna itsellesi mahdollisuus kokeilla erilaisia liikkumisen tapoja, tiukka hikiliikunta on yhtä arvokasta kuin hyötyliikunta ja rentouttava liikunta. Hektisessä elämävaiheessa ei ehkä ole tarkoituksenmukaisintakaan rientää kiireellä hengästyttävälle tunnille. Metsäkävely, venyttely ja sauna voivat olla juuri sitä mitä keho ja mieli tässä hetkessä tarvitsee. Huikeintahan olisi pystyä sisällyttämään säännöllisesti näitä erilaisia liikkumisen tapoja osaksi omaa elämää….ja kyllä sillekin vielä aika tulee….jos niin haluat.
0

Alkoholistinaisen ihmisarvo

Kolmen alkoholistinaisen tarina

Naisen alkoholismi on hyvin piiloteltu ongelma. Nainen on mestari kompensoimaan ongelmiaan ja ne voivat pysyä kulisseissa käsittämättömän kauan. Harmi….vai onko sittenkään? Kuinka suhtaudumme naisiin, joilla on alkoholi- tai yleisemmin päihdeongelma? Jos haavansa paljastaa, saako riittävää ymmärrystä ja apua? Aina ei kuulumma saa. Miehen alkoholiongelma tiedostetaan paremmin. MUTTA, ei väärin ymmärryksen pelossa kannata jättää apua hakematta, koska kyllä tätä naisenkin kohdalla nykyisin jo ymmärretään. Tietysti pienoinenkin ohitetuksi, tyrmätyksi tai leimatuksi tulemisen kokemus tuntuu musertavalta ihmisestä, joka ei koe omaavansa  muutenkaan minkäänlaista ihmisarvoa.

On niinkin, että alkoholin kanssa kamppaileva luulee, ettei hänen ongelmaansa huomata. On se kuitenkin hyvin monissa tapauksissa huomattu, monillakin tahoilla, mutta siihen ei osata puuttua. Puuttuminen ulkopuolelta on vaikeaa, mutta onko naisen juomiseen puuttuminen vielä vaikeampaa kuin miehen juomiseen puuttuminen?

Seuraavassa linkissä on juttu, jossa avataan sitä, kuinka alkoholin kanssa ongelmissa olevilla naisilla on yhteisenä piirteenä kokemus hyväksyvästä kohtaamattomuudesta ja rakkaudettomuudesta. Päihdeterapeutti paljastaa: ”Alkoholistinaisilla on yksi yhteinen tekijä”

”Alkoholiongelmaiset naiset ovat hyvin erilaisia, mutta yksi yhteinen tekijä toistuu usein. He ovat kokeneet lapsuudessaan hyvin vaikean, traumaattisen kokemuksen, kuten vanhempien avioeron, vanhemman alkoholismin, seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivaltaa.  Naiset uskovat tyypillisesti, että kaikki vika on heissä: huono, ei osaa mitään ja ei ansaitse parempaa elämää. Osa naisista erakoituu ja juo yksikseen, itsesäälissä rypien. Seksuaalisuus ja naiseus ovat hukassa. Naiset eivät edes ymmärrä, mitä ihmisarvo tarkoittaa, koska he eivät ole koskaan saaneet kokea sitä.”

Tissuttelijan täyskäännös. ”Kaikki ystäväni eivät kestäneet raitistumistani”

Helpoksi tätä ei ole tehty. Jos uskallat hakea apua ja saat sitä, sekä onnistut muutoksessasi, niin moni kertoo, että osa ihmissuhteista meni samalla, kun juominen loppui. Kertonee jotakin meidän ajastamme, jossa alkoholi kuuluu ikään kuin  normaalina osana elämään ja ainakin ”rentoutumiseen”.  Ehkä joutaakin irrottautua seurasta, joka koostuu alkoholin käytön ympärille. Mutta vastustusta voi tulla ihan lähipiiristä, omasta perheestäkin. ”Voinko itse juoda, jos yksi meistä ei juo?” Eli ympärillä olevat joutuvat vaastatuksin oman alkoholiasenteensa kanssa. Mikäli siinä ei ole ongelmaa, ei liene ongelma sekään, että yksi joukosta raitistuu. Ongelma saattaa tulla siinä, että tämä raitiustunut osoittaa omaa tahtoa ja jämäkkyyttä muullakin tavalla ja sihen ei lähipiirissä olla totuttu. Siihen voi totutella.

Yhdessä kokoNAINEN tukena päihdehaittoja kokeville naisille  

Vuonna 2018 käynnistynyt Yhdessä kokoNAINEN -hanke (2018 – 2020) kehittää naiserityistä työtä ja tarjoaa tukea ja apua arjen hallintaan päihteitä käyttäville ja päihteiden käytöstä toipuville naisille. ”Kohtaamme naisen ensisijaisesti naisena, ei äitinä tai päihteidenkäyttäjänä.”

Hanke on alussa ja materiaaleja ei sivuilla juurikaan vielä ole, mutta sinne niitä tulee ajallaan. Nettikirjepalvelu on hyvä juttu ja toivottavasti madaltaa kynnystä ottaa oma ongelma puheeksi!

0

Tärkeä viesti sinkuille

– Sinä ansaitset hyvää –

”Parisuhdetta etsiessään ihminen saattaa toistaa peruskokemusta omasta itsestään: olenko arvokas, rakkauden arvoinen, tärkeä, kelpaava? Voinko luottaa siihen, ettei minua hylätä? Tunne omasta arvosta ja kelpaavuudesta kehittyy jo suhteessa lapsuuden hoitajiin, ja siihen vaikuttavat myös myöhemmät tärkeät ihmissuhteet”. Näin kirjoittaa Väestöliiton psykologi Elina Nurminen jutussa Sinkku sinä ansaitset hyvää.

Tuttu on turvallista, vaikka se ei olisikaan hyväksi. Jos elämässä ei tunnu olevan oikein hyviä vaihtoehtoja, niin tuttu tuntuu ehdottomasti paremmalta (tai ainoalta mahdolliselta) kuin tuntematon. Jokus on niinkin, että  vaikka kohdalle osuisi hyvä, kunnollinen puolisoehdokas, niin se tuntuu ”liian hyvälle”. Ei voi luottaa että juttu kestää, ei usko että oikeasti elämä voi olla tälläistakin. Osaanko sittenkään olla hyvän ihmisen kanssa? Ansaitsenko näin hyvää…kohta se kuitenkin huomaa, etten olekaan tämän kaiken arvoinen.

Joskus altistuminen fyysiselle väkivallalle voi johtaa tällaisen arvottomuuden ja näköalattomuuden äärelle. Tärkeintä on vain selviytyä, eli välttyä uudelta väkivallalta tai ainakin niiltä pahimmilta iskuilta. Eli ”selviytyminen” on ihan jotakin muuta, kuin ns. tavallinen arkinen elämä. Ollaan jo liian kaukana terveestä itsetunnosta ja hyvän, oikeasti turvallisen elämän tavoitteista. Liian kaukana siinä mielessä, että  jaksaisi itse ponnistella irti ja parempaan. Silti jokainen väkivaltaisen elämänkin elänyt ihminen, sinkku, tai muu, ansaitsee hyvää. Täytyy hakea apua!

Aina ei taustalla ole väkivaltainen lapsuus tai oma väkivaltainen parisuhde….tai on toki, kunhan väkivallaksi ymmärretään myös henkinen väkivalta, kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö, mitätöinti, jne… Esimerkiksi huono, epäkunnioittava, välinpitämätön kohtelu, kiusaaminen, nolaaminen tai vähättely on voinut muokata kokemusta itsestä niin olemattomaksi tai negatiiviseksi, että itselle ei osaa toivoa hyvää. Jatkaa vaan sitä, mitä on saanut ennenkin osakseen.  Miten minulle käy aina näin. Lopulta ei osaa muuta odottaakaan, kuin sitä samaa, pettymystä, suruja, unohtamista, sitä totuttua, viiltävän tuttua.

Joskus on kyse siitä, että henkilö kokee missiokseen uhrautua toisen puolesta. Yritin rakastaa terveeksi. Rakastamiselle laitetaan kova tavoite, kunhan oikein kovasti yritän ja pitkälle jaksan, niin lopussa kiitos seisoo. Rakkaus on valtava hyve, mutta ihmeitä tekevä  se ei kuitenkaan ole. Rakkaudellakaan ei muuteta ihmistä toisenlaiseksi, jos ihminen ei sitä itse halua. Rakkaus saa kummallisia muotoja, rakkauden nimissä sallitaan ja tehdään ihmeellisia asioita. Ulkopuolinen saattaa nähdä selkeästi, ettei homma enää juurikaan muistuta rakkautta, mutta itse on sokeutunut missiolleen. Ei anna itselle muuta mahdollisuutta kuin onnistua. Eponnistuminen todistaisi jotakin haavoittavaa itsestä tai eprealistisista toiveista.

Ei tästä mihinkään pääse, että marssijärjestys olisi 1) tule itse itsesi kanssa hyvin toimeen, niin 2) olet riittävän valmis tulemaan toimeen myös toisen ihmisen kanssa. Niin, sen toisenkin tulisi olla riittävän sinut itsensä kanssa. Näin jos olisi, niin voisi kuvitella, että parisuhde jäisi vapaaksi monista sinne kuulumattomista kuormitteista; täyttymättömistä toiveista, torjutuista tarpeista, hyvityksen odotuksesta, katkeruudesta, epäluuloista ja luottamisen vaikeudesta.

”Rakkautta etsiessä onkin tärkeää etsiä rakkautta myös omasta sisimmästä – itseä kohtaan. Olisiko mahdollista ”rakastaa oma itse hyvään parisuhteeseen”? Uskotko, että sinä ansaitset hyvää?”

Toinen tärkeä viesti löytyy seuraavasta artikkelista:  Et ole välttämättä sitoutumiskammoinen nirso, saatat kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä

Marika Roseborg kirjoittaa: ”Se mikä näyttäytyy ulkopuolisten silmissä valikoivuutena, voi olla ahdistuneisuuteeseen reagoimista. Useat herkät ihmiset ovat kovin reaktiivisia ja kokevat suhteen alun liian jännitteisenä aikana. Jos toinen ei tule lähelle niin nopeasti kuin haluaisi tai tekee sen liian nopeasti, voi ahdistunut herkkä perääntyä vaiheessa, jolloin tarvittaisiin enemmänkin aikalisää, hengittelyä ja kommunikointia.

Minä sanoisin, ettet välttämättä kärsi aina ahdistuneisuushäiriöstäkään, vaan  tiedät  mikä on itsellesi luontaista ja tärkeää. Ehkä myös siitä, että kumppania toivotaan täyttämään parisuhteelle ja vain parisuhteelle asetetut tavoitteet, ei täyttämään ”koko elämää”.  Ei ole itsekkyyttä olla rehellinen sille, mitä tarvitsee ja mihin pystyy sopeutumaan, sekä mihin missään nimessä ei. Perusarvojen on täsmättävä. Keitä tahansa ei saa sovitettua yhteen ja miksi pitäisikään. Näin voimme ajatella täällä Suomessa, jossa parisuhde perustuu romanttiseen kiintymykseen.

Rosenbori kirjoittaa samaan teemaan liittyen: ”Elämänkumppania etsiessä on merkitystä, että yhteiset ydintarpeet olisivat samanlaisia, on harmilista, kuinka vähän niistäkin puhutaan tutustuttaessa. Tiedetään, että suhteen ensimetreillä esiin tulleet vastoinkäymiset ovat usein samoja, joihin suhde lopulta päättyy, siksi niihin kannattaa kiinnittää huomioita jo alussa. Ei sen tähden, että voisi karata paikalta, vaan siksi, että voisi pyrkiä selvittämään niitä ennen niiden vahvempaa sabotoivaa vaikutusta”.

(Kursivoidut kohdat ovat asiakkaiden sitaatteja.)

0

Pään sisäinen hyvinvointi – 5 keinoa ylläpitämiseen ja parantamiseen

Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan. Hyvään mielenterveyteen kuuluu hyvä itsetunto, elämänhallinnan tunne, optimismi, kyky solmia ihmissuhteita, mielekäs toiminta ja taito kohdata vastoinkäymisiä.

Vähintään joka viides suomalainen kokee vuosittain mielenterveyden häiriöitä. Suomen Mielenterveysseura on kerännyt listan asioista, joilla jokainen voi parantaa mielensä hyvinvointia.

HUOM! Nämä asiat on pyrittävä laittamaan kuntoon ensitilassa myös silloin, kun mielenterveys on jo mennyt. Eli vaikka olisit hoidossa tai psykoterapiassa, ym. niin näitä perusasioita ei saa unohtaa. Kun hoidat perusvointiasi, jaksamisesi pohjaa, niin jaksat työstää paremmin myös emotinaalisia ongelmiasi. Siihen jos mihin tarvitaan jaksamista!

Huomion arvoista on myös se, että vaikka puhutaan pään sisäisestä hyvinvoinnista, niin siihen tähdätään montaa kautta. Ilman riittävää fyysistä hyvinvontia on vaikea voida henkisesti hyvin. Vaikka fyysinen terveys olisi mennyt ja tavallaan keho pettänyt, voi fyysistä kautta silti saada hyvinvointia tukevia kokemuksia. Keho aistii monella tavalla: lämpö. kosketus, painon tunne….Suu maistaa, vatsa hyrisee tyytyväisyydestä lempeästä ruoasta….Ulkoilma tuntuu hyvälle, happi hyväilee keuhkoja, tuuli tuntuu kasvoilla, aurinko hellii, vesi virkistää…

Esimekkeinä kuvien Saunatonttu muistuttaa yhdestä tehokkaimmasta kehonhuoltomenetelmästä, saunomisesta. Videot puolestaan luontokokemusten moninaisesta merkityksekkyydestä.

1. Pidä huolta itsestäsi

Hyvä arki muodostuu itsestä huolehtimisesta ja asioista, jotka tuottavat iloa. Terveelliset elämäntavat ovat parhaimmillaan pieniä nautintoja kuten: virkistävä kävely tai 15 minuutin torkut, päivällinen hyvässä seurassa, itsellesi mieluisa liikkumishetki esimerkiksi tanssien, pelaten tai puutarhatöitä tehden.

2. Innostu uudesta

Yllätä itsesi ja kokeile jotain uutta. Kun rikot totuttuja rutiinejasi, voit saada uusia näkökulmia ja elämyksiä. Kokeile uutta jo tänään: kulje jonain päivänä eri reittiä töihin, tai käy paikassa, jossa et ole aiemmin käynyt.

Mieti minkä taidon haluaisit oppia. Aseta itsellesi pieniä etenemistavoitteita opettelemisen suhteen. Katsele tuttua ympäristöä turistin silmin. Mitä esittelisit omasta kotiseudustasi vierailijoille?

3. Pidä yhteyttä

Elämä on ystävien ja tuttavien kanssa jaettuna rikkaampaa. Kun keskustelet iloistasi ja suruistasi, saat uusia näkökulmia. Mieti ketkä ovat sinulle tärkeimpiä ihmisiä. Onko sinulla ystävä, jota et ole tavannut pitkään aikaan? Ota häneen yhteyttä, ja kerro ajatelleesi ihmisiä, joista haluaisit kuulla ja että juuri hän tuli mieleesi.

Kun kohtaat ihmisiä arjessasi, ole läsnä, kuuntele, katso silmiin ja vastaa keskusteluun. Kohtaat aidosti ihmisiä, kun et samaan aikaan näpyttele kännykkääsi tai pohdi iltapäivän kauppalistaa.

4. Tunnista tunteet

Ajatukset ja tunteet ovat parhaimmillaan myönteinen voimavara. Menneiden murehtiminen tai huoli tulevasta kuluttaa usein turhaa voimavarojamme. Älä torju tunteitasi, vaan opettele elämään niiden kanssa tätä hetkeä. Mieti illalla, mitä tunteita tunsit tänään? Iloa, pelkoa, rakkautta, surua, vihaa, yllätystä?

Kiinnitä huomiota tähän hetkeen. Tiedosta ajatuksesi, tunteesi ja maailma ympärilläsi. Ole tunteillesi armollinen. Kaikki tunteet ovat ohimeneviä ja sallittuja.

5. Pyydä tarvittaessa apua

Älä jää yksin, jos sinulla on vaikeaa. Keskustele ystäviesi kanssa ja hae tarvittaessa apua ja tukea.

Kiitos videomateriaalista MP

Lähipiiri kuvaa minulle terapiakuvia ja videoita , saadaan vähän monipuolisempaa matskua kuin pelkät omat otokset =)

0

Missä se tuntuu?

Tunteet, tuntemukset ja ajatukset ovat kehollisia.

”Ihmiset kokevat hienovireisiäkin tunteita kehossaan yllättävän samalla tavalla. Tämä kertoo siitä, että tunteet syntyvät kehon ja aivojen yhteispelinä ja tämä syntymekanismi on hyvin syvällä ihmisluonnossa”, kertoo Turun yliopiston lääketieteellisen kuvantamisen ja mallintamisen apulaisprofessori Lauri Nummenmaa.  Tutkittiin reilua tuhatta suomalaista. ”Yllättäen ihmiset paikansivat hyvin yksimielisesti kehoon liki kaikki tunteet, esimerkiksi syyllisyyden.  Erotettiin 97 tuntemusta, jotka jaoteltiin viiteen ryhmään: Kielteiset tunteet, positiiviset tunteet, sairauden tunteet, keholliset toiminnot ja määrittelemättömät. Jos kaikki olisivat värittäneet jotain satunnaista, ei tilastollisessa analyysissa nähtäisi mitään”, Nummenmaa sanoo.

Täältä pääset lukemaan Hesarin  koko artikkelin, jossa on kuvina kaikki nuo mainitut 97 tuntemusta. Pystyt myös ”värittämään” omat keholliset kokemuksesi.  Täältä pääset tutstumaan tarkemmin tutkimukseen.

Kehon ja mielen välinen yhteys on hyvin alkukantaista, evoluution myötä kehittynyttä. Nyt tutkittiin suomalaisia, mutta kultturellisesti ei ole merkittäviä eroja; tunteet ja tuntemukset tuntuvat kehossa, ei pelkästään aivoissa.

Tuntuu itse asiassa ihan kummalliselta, että mieltä ja kehoa haluttaisiin ymmärtää erillään, tai ajateltaisiin, että ne eivät keskustele keskenään – Voisin kohdella toista ilman että se vaikuttaisi toiseen. Tätähän näkee kyllä elävässä elämässä.

Hesarin artikkelissa otetaan esimerkiksi se, että kun laittaa itsensä nauramaan, alkaa tuntua ainakin hivenen paremmalta. Ja viitataan botoxin käyttöön. Jos kasvohermoja lamataan botuliiniruiskeella, niin kasvohermoista ei välity hymyn tai irvistyksen mukana tunnesignaalia. Lisäksi todetaan monelle tuiki tuttu seikka. Kun väsyneenä lähtee pikkuisen liikkumaan, niin alkaa tuntua virkeämmältä.

0

Rentoutuminen

Saunaa lämmitellessä…

Kun pitäisi rentoutua, mutta ei osaa. No, ota pullo, ainakin drinksu tai yhdet. Onko liian usein kuultu neuvo? Onko uusi normi? Voi kun ei olisi, mutta liian tavalliselta kyllä kuulostaa. Milloin alkoholista ja rentoutumisesta tuli synonyymit toisilleen? Ja miksi? Onko rentoutuminen yhä vain vaikeampaa, vai ihmiset koko ajan väsyneempiä?

Keinovalikoimista ei rentoutumisenkaan suhteen luulisi olevan pulaa tässä maailmassa, missä on kaikkea. Ihmisetkin ovat koko ajan terveempiä ja vahvempia, tai ainakin meidän terveyttämme seurataan tarkemmin ja vaivoja hoidetaan tehokkaammin. Voiko olla niin, että emme mieti muita vaihtoehtoja? Pullo ja lepo kuuluvat yhteen. Vai onko kyse kuitenkin nopeudesta ja tehokkuudesta? Ihan nopsasti alkaa tuntua pehmeämmältä ja kevyemmältä, kun kulauttaa rentouttavaa juomaa kurkusta alas. Ei tarvitse tehdä itse muuta, kun muutenhan teemme koko ajan jotakin.

No, itsestänikin tuntui nyt vähän raittiusseuralaiselta …mutta näitä ajattelin saunan kiuasta sytytellessäni. En minä absolutisti ole, mutta itsellä ei välähdä mieleen pullo, kun puhe kääntyy rentoutumiseen. Jaksan ihmetellä sitä, kuinka yleistä alkon käyttö on. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka kaikki maailman ihmiset käyttäisivät alkoholia, mutta sitä ihmettelen ja vähän ärsyynnynkin siitä, kun niin moni käyttää alkoa erittäin usein. En juurikaan jaksa nillittää  edes kohtuukäytön rajoista, mitkä varmasti paukkuvat suurella osalla suomalaisiakin, mutta se kyseenalaistamattomuus. Se, että pidetään itsestään selvyytenä, että alkoholi kuuluu viikonloppuun, lomiin ja siihen hemmetin vaikeaan rentoutumiseen. Murr, murr!

Rentouttavia asioita ja tekemisiä on miljoonittain. Varmasti jokainen osaa heti luetella omalla kohdallaan moniakin, mutta mitä sitten tapahtuu? Eivätkö keinot toimi? Kun on kyse tekemisestä, meneekö se heti tai ainakin ihan liian helposti suorittamiseksi…ja siitähän on rentous kaukana. Sekin minua huolestuttaa, että näin käy herkästi, tosi on. Tulee tulostavoite ja itsensä ylittämisen tarve, epämukavuusalueelle venyminen, se se vasta on jotakin =/

Tai sitten tekeminen menee yli, ottaa vallan. Se mitä aiottiin pieneksi, sieväksi nautinnoksi ei otakaan loppuakseen. Kiva pieni saunalenkki ei riitä, täytyy tehdä pitkä ja kahdesti päivässä. Hyvä ruoka tai varsinkin herkut eivät jää  sopivaan määrään ,vaan vedetään överit. (Tätähän käy tuon alkoholinkin kanssa turhan herkästi.) Kokkaillaan rennosti, mutta kohta ollaan solmussa liian monimutkaisten ja liian monien annosten kanssa. Ai niin, ne kuvataan, eli pitää kans olla siistit! Aloitetaan hyvä kirja, mutta kohta huomataan, että pitää ahmia haasteellista tekstiä. Kuunnellaan äänikirjoja (hyödyllisistä aiheista, tai ainakin vieraalla kielellä). Pelataan arjesta iroittavaa peliä, mutta siinä täytyy rikkoa ennätyksiä, tai ainakin taistella aikaa ja itseä vastaan.

Vähemmän on enemmän sanotaan ja kannustan ottamaan selvää, mitä tämä ohje voisi antaa juuri sinulle =)